Vapaus, veline ja tasa-arvo? Naisten asema ja uskonnonvapaus Euroopassa

Posted on joulukuu 4, 2010

0


Naisten rooli ja pukeutuminen herättävät intohimoja Euroopassa. Luin viikko sitten sattumalta kolme erilaista artikkelia aiheesta; yksi käsitteli italialaisten naisten työelämään liittyviä vaikeuksia, toinen Italian taloutta ja kolmas musliminaisten burkha-asun julkista käyttöä rajoittavaa lainsäädäntöä Ranskassa ja muualla Euroopassa. Vaikka artikkeleissa käsiteltiin melko erilaisia ilmiöitä, pintaa syvemmältä löytyy yhdistäviäkin tekijöitä.

”Girl problem” – Berlusconi, naiset ja Italian talous

Amerikkalainen Newsweek uutisoi 22.11.2010 Italian pääministeri Silvio Berlusconista otsikolla ”Italy’s Woman Problem”. Artikkelin mukaan Berlusconin toimet eivät millään lailla paranna Italian tilannetta maana, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on Euroopan kehnoimpia. Naisten osuus työelämässä on huomattavan pieni ja johtopaikoille eteneminen suorastaan olematonta. Sen sijaan suurin osan maan kotitöistä tehdään naisten panoksella – miesten vapaa-ajan määrä on Euroopan korkein.

Berlusconi ei kuitenkaan syrji naisia, kuten hän itse on todennut. ”Kuka voi väittää, että minä en rakastaisi naisia?” Hän vain roolittaa naisia tietynlaisiin tehtäviin. Avainsana on (monikossa) veline. Kyselyissä on käynyt ilmi, että suuri osa italialaisista nuorista naisista haluaa ”isona” velinaksi erilaisiin media-alan tehtäviin, joihin kuuluu keskeisenä osana patsastelua paljastavissa vaatteissa.

Pääministerinä mediamoguli Berlusconi hallitsee n. 95 prosenttia siitä, mitä Italian televisiosta lähetetään. Median vaikutus ihmisiin ja ihmiskuvaan on suuri, kuten yleisesti tunnetaan. Newsweekin haastatteleman italialaisen yrittäjän mukaan tätä mediapropagandaa vastaan on mahdotonta taistella. Jos boikotoi vähäpukeisia säätyttöjä, jäävät säätiedotuksetkin näkemättä. Mikä neuvoksi?

Naisten objektivointi ja pääministerin harjoittama ”velinismi” eivät suinkaan ole patriarkaalisen maan ainoita ongelmia. Italian valtiontalous kaipaisi kovasti lisää työvoimaa ja yksi vastaus tähän voisi olla naisten työelämämahdollisuuksien parantaminen, kuten saman lehden artikkelissa ”Silvio Gets Taken Down” ehdotetaan. Berlusconin ”girl problem” onkin luonteeltaan ja vaikutuksiltaan myös ekonominen. Ekonominen se on myös taloustermin kreikkalaisen kantasanan oikos eli ”talo” tai ”koti” merkityksessä. Koti ja perhe ovat yhteiskunnan perusyksikkö, josta oikeudenmukaisen työnjaon tulee alkaa. Viimeaikainen Irlannin tukipaketin vauhdittama keskustelu euroalueen valtioiden taloudesta on hyvä pitää mielessä myös Italian kohdalla.

Musliminaisten vapautus ja burkhan kriminalisointi

Hiljattain ilmestyneessä Suomen kuvalehdessä (45/2010) pureudutaan musliminaisten pukeutumiseen. Silja Lanas Cavadan artikkeli ”Huntusota” käsittelee monipuolisesti musliminaisten pukeutumiseen liittyvää problematiikkaa: eurooppalaisia arvoja, uskonnonvapautta ja kulttuurien kohtaamista.

Artikkelissa selostetaan burkhan käyttöä rajoittavaa lainsäädäntöä useissa Euroopan maissa. Pisimmälle on mennyt Ranska, joka on päättänyt kieltää burkhan käytön julkisilla paikoilla. Laki astuu voimaan keväällä 2011. Artikkelissa esitetään asian taustaksi, että ranskalaiset poliitikot ovat vapauttamassa musliminaisia heitä hunnuttavien miesten vallasta. Poliitikkojen tahto on varmasti hyvä, mutta uudeksi ongelmaksi on noussut uskonnonvapaus.

Artikkeliin haastatelluista naisista moni vakuuttaa käyttävänsä kaiken peittävää niqab-huivia omasta tahdostaan. (Ranskassa suosituin täyshuntu niqab muistuttaa burkhaa jonkin verran, mutta kyse on eri vaatteesta.) Kaikkein peittävimmän asun ostajista suurin osa on koulutettuja ranskalaisia naisia, jotka ovat kääntyneet islamiin. Näkyvissä on myös ”ilmiön” radikalisoituminen, mikä ilmenee konservatiivisen salafismiksi kutsutun suuntauksen vaikutuksen lisääntymisenä.

Uskonnonvapautta on vaikea yhdistää sekulaariin ja moderniin vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Ongelmaa ei lievennä sekään, että islam on Ranskan toiseksi suurin uskonto. Maassa arvioidaan olevan n. kuusi miljoonaa muslimia. Uskonnollinen kiivailu saa usein käyttövoimansa ”vainosta”, joka johonkin ryhmään kohdistuu. Jako ”meihin” ja ”niihin” sekä ”uskoviin” ja ”muihin” syvenee. Kyse ei välttämättä ole vainoamisesta sanan raa’assa merkityksessä vaan siitä, että toiset kokevat että heidän vapauksiaan rajoitetaan.

Kaksi naiskuvaa: velina ja verhottu

Suomen kuvalehden artikkeliin haastatelun European Muslim Network -yhdistyksen johtajan Malika Hamidin mukaan huntuun liittyvät intohimot liittyvät siihen, että islam on tullut Euroopassa entistä näkyvämmäksi. Huntu ei ole enää vain maahanmuuttajan asuste, vaan hunnuttautuneita naisia näkyy paikoilla, joissa heitä ei ole ennen totuttu näkemään. ”Toisen polven muslimit eivät piileksi, kuten vanhempansa”, Hamid sanoo. Niqab on hänen mukaansa vain ”poliittinen variksenpelätin” siinä, että eurooppalaiset muslimit vaativat itselleen oikeuksia.

Vaikka suurin osa ranskalaisista imaameista on puolustanutkin kasvot peittävät hunnut kieltävää lakiesitystä, liittyy asiaan monenlaisia ongelmia. Mitä Euroopalla on tarjottavanaan hunnuista luopuville musliminaisille? Ura Berlusconin tarjoamissa velina-tyyppisissä mediatehtävissä tuskin houkuttelee monia – toki Euroopalla on muutakin tarjottavaa, mutta median tarjoama naiskuva herättänee kuitenkin vastareaktioita (muslimit eivät suinkaan ole tässä ainoa ryhmä). Toisin sanoen: mitä on se vapaus, jota sekulaarit eurooppalaiset islaminuskoisille maanmiehilleen tai -naisilleen kauppaavat?

Sekulaarista (poliittisesta) kontekstista käsin on ehkä vaikea ymmärtää, että ns. negatiivinen vapaus eli ”vapaus jostakin” ei ole se vapauden muoto, joka tyydyttäisi kaikkia. Itsemääräämisoikeus sekä yhteisölliset normit ja odotukset vaikuttavat jokaiseen.

Vähäpukeisten ja hunnutettujen naisten pukeutumisessa on suuri ero, mutta voidaan kysyä, pitääkö todella paikkansa, että vähäpukeiset olisivat vapaampia tai tasa-arvoisempia. Tämänhetkinen ”eurooppalainen” mediassa näkyvä naiskuva saattaakin olla yksi syy sekä islamilaisten ryhmien provosoitumiseen että muslimikäännynnäisten määrään ja radikalisoitumiseen. Jää nähtäväksi, onko tulevaisuuden suunta velinasta verhottuun vai päinvastoin.

Vaikka Koraani (ks. esim. Valon suura 24:31, lainattu myös Cavadan artikkelissa) voi olla naisten pukeutumiseen liittyvissä asioissa selvä (?), Raamattu antaa kysymyksessä paljon liikkumavaraa. ”Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin”, kirjoittaa Paavali (1. Kor. 11:13). Pari jaetta myöhemmin Paavali tulee paljastaneeksi, ettei esimmäisissä seurakunnissa ollut (jumalanpalvelus-)pukeutumisesta selkeitä ohjeita. Mainitun suuran ohjeet kuuluvat kontekstiin, jossa korostetaan siveellisyyden sekä avioliiton ja -uskollisuuden merkitystä.

”Päätelkää itse.” Paavalin ohje muistuttaa vapaudesta. Vapauteen kuuluu aina vastuu siitä, ettei jonkun toisen vapauksia sorreta. Erilaisten vapauksien luonteeseen kuitenkin kuuluu, että ne – paradoksaalista kyllä – rajoittavat toisiaan. Monikulttuurisessa ympäristössä ongelma syvenee entisestään. Kulttuurien kohtaaminen ei aina ole sitä ”antoisaa vuorovaikutusta”, johon juhlapuheissa toisinaan viitataan.

Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho on tutkinut musliminaisiin ja valtaan liittyviä teemoja. Taannoisessa juhlaluennossaan Sakaranaho nosti esille, miten uskonnolliset yhdyskunnat joutuvat painimaan yhtäältä omaan perinteeseensä sitoutumisen ja toisaalta muuttuvaan yhteiskuntaan sopeutumisen välillä. Tämä on epäilemättä totta. Kuitenkin mielestäni usein unohdetaan, että vieraasta kulttuurista tulevat haastavat tavoillaan ja arvoillaan myös kantaväestön identiteetin ja arvot. Jossain vaiheessa tulokkaiden myös luulisi muuttuvan kantaväestöksi. Mistä oikeastaan on kyse, kun kolmannen polven raskalaista naista kielletään pukeutumasta hänen uskontonsa opettamalla tavalla? Aiheesta on uutisoitu runsaasti viime aikoina. Esimerkisi K24-palvelussa julkaistu Simo Alastalon juttu tarjoaa kiinnostavia lisäviitteitä. Myös kohutun Wikileaks-sivuston aineisto tarjoaa lusikkansa soppaan.

Ehdottamatta vaikeaan ongelmaan ratkaisua toivon, että huntukiistan ratkaisu löytyisi jostain kokovartaloverhoilun ja veline-keimailun väliltä. Välimatka erojen välillä on niin suuri, että osapuolet löytänevät yhteisen tilan näiden ääripäiden välistä.

Viittaukset artikkeleihin

Simo Alastalo, ”WikiLeaks: Ranskan muslimeilta puuttuu kansallinen identiteetti.” – K24-palvelu 2.12.2010.

Jacopo Barigazzi, ”Silvio Gets Taken Down. Berlusconi’s Latest Sex Scandal is the Least of his Mounting Problems.” – Newsweek, 22.11.2010. 34-35.

Silja Lanas Cavada, ”Huntusota.” – Suomen kuvalehti 45/2010. 26-36.

Barbie Nadeau, ”Italy’s Woman Problem.” – Newsweek, 22.11.2010. 29-33.

Joona Salminen, ”Professori Sakaranaho: ’Uskontotiede vastaa monikulttuurisen yhteiskunnan haasteisiin.'” – Teologia.fi-palvelu 8.6.2010. (Jutussa myös linkki Sakaranahon esitelmään.)

Lue myös Vapautta, vaatteita ja vaatteitta toisaalla tässä blogissa.

Berlusconi veline Ranska burkakielto uskonnonvapaus

Advertisements