Psalmi 24

Posted on joulukuu 5, 2010

1


Kohotkaa korkeiksi, portit,
avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.

Ensimmäisen adventtisunnuntain psalmina kuullaan jumalanpalveluksessa psalmin 24 jakeet 7-10. Evankeliumiteksti (Mark. 11: 1–10, 2. vuosik.) kertoo Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin. Pyhän latinankielinen nimi muistuttaa Kristuksen nöyryydestä: adventus humiliationis viittaa Sakarjan kirjan (9:9) profetiaan, jonka mukaan Kuninkaan oli määrä saapua kansansa luo nöyrästi aasilla ratsastaen:

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

Tekstien puolesta ensimmäinen adventti liittyy Jeesuksen ratsastamiseen Jerusalemiin eli pääsiäisen tapahtumiin. Kristuksen tulemisen teema linkittää Herran saapumisen myös edellisen, kirkkovuoden viimeisen pyhän eli tuomiosunnuntain aihepiiriin. Ympyrä sulkeutuu ja uusi kirkkovuosi alkaa, virret 1 ja 15 käsittelevät näin samaa aihepiiriä: Hoosianna Daavidin pojalle! ”Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa. Mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa.”

Psalmissa on erotettavissa kolme osiota:

  1. Luojan ylistys (1-2), jonka jälkeen käsitelläänkysymystä siitä,
  2. kuka voi nousta Herran vuorelle (3-6); tämän jälkeen seuraa
  3. Jumalan saapumiseen liittyvä, mahdollisesti liturginen jakso (7-10).

Osiot eroavat toisistaan jonkin verran ja niiden saumakohdat voi pääpiirteissään erottaa käännöksestäkin. Tutkimuksessa psalmille (erityisesti jj. 7-10) on ehdotettu erilaisia kultillisia ja liturgisia käyttötarkoituksia aina jumalallisista kruunajaisista uuden vuoden juhlaan. Porttien kohoamista ei voida ymmärtää kirjaimellisesti, sillä antiikissa ei vielä tunnettu ylös päin noussen avautuvia ovia. Psalmi liittynee jonkinlaiseen kulkueeseen, jossa Jumala (näkymättömästi) saapuu liiton arkin päälle. Kansa seurannee arkkia kulkueena temppeliin, jonne voi astua vain se, jolla on ”puhtaat kädet”. Vahvan liturgisen ansatsin ohella psalmin keskeisiä teemoja ovat Jumalan ja maailman sekä ihmisen ja Jumalan suhde.

Kirkkoisä Augustinus (354-430) kommentoi tekstiä teoksessaan Ennarrationes on psalmos (24:9; ACCS VII, 190). Hänen mukaansa jakeen yhdeksän merkitys on, että Kristus avasi ”ikiaikaiset ovet” eli ihmisille tien maasta taivaaseen. Kun erilaiset esteet (eli portit) ovat poistuneet, sielun rakkaus Jumalaan voi esteettä toteutua kirkkauden kuninkaan tullessa.

Tästä käsin on hyvä ymmärtää myös kirkkovuoden ensimmäiseen pyhään kuuluva mahtava virsi 2, Avaja porttis ovesi. Turvallisuutta, toivoa ja iloa henkivä veisu on perinteinen adventin avaava virsi. Sen alkusanat palautuvat tarkasteltavaan psalmiiin, ja siinäkin jokaista kehotetaan avaamaan ovensa Herralle, joka ”saapuu luokse syntisen”. Viimeisen säkeisön Jeesukselle osoitettu rukous on kaunis.

”Käy, Herra Jeesus, luokseni,
tee sydämeeni majasi.
Se täytä, Jeesus, armolla
Ja asu aina minussa.”

Rukoilija kaipaa Jumalan läsnäoloa ja armoa. Hän avaa ovensa ja muistaa ehkä Ilmestyskirjan (3:20) sanat: Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Ovien avaaminen voidaan nähdä myös uuden ajan alkuna. Latinankielisessä Vulgata-käännöksessä käytetään ikiaikaisista ovista sanaparia ianuae sempiternae. Antiikin mytologiassa Janus eli latinaksi Ianus oli juuri alkujen, loppujen ja muutoksen sekä ovien ja porttien jumala ja hallitsija, jota palvottiin tärkeissä vuodenajan ja elämän siirtymäkohdissa eli ”aluissa”. Ovet ja portit ovat usein erilaisten siirtymien symboleja. Eurooppalaisiin kieliin kaksikasvoinen Ianus-jumala on jättänyt jälkensä paitsi sanaan tammikuu (esim. January), myös englannin talonmiestä merkitsevään sanaan janitor. Yhtäaikaa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen suunnatut kasvot sopivat ensimmäisen adventin teemoihin.

Yllä otettiin esille pyhään liittyvä nöyryyden teema. Kristuksen odottamisen ja jouluun valmistautumisen yhtenä tarkoituksena on muistuttaa siitä nöyryydestä, joka inkarnaatioon eli Jumalan ihmiseksi tulemiseen liittyy. Vaikka kirkkauden kuningas on hepreksi YHWH zebaot eli sotajoukkojen Herra (latinaksi Dominus exercituum), Kristus saapui kansansa luo nöyrästi: Betlehemiin Hän tuli avuttomana ja pienenä vauvana, Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Apostoli Paavali kehotus (Fil. 2: 5-11) sopiikin hyvin adventin teemaan:

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
”Jeesus Kristus on Herra.”

Tarkkaan ottaen lainattu teksti ei liene kokonaisuudessaan Paavalin itsensä kirjoittama, vaan hän lainaa kirjeessään hyvin varhaista kristillistä hymniä. Lukija huomannee, että hymnissä Kristuksen elämä esitetään hyvin tiiviinä kokonaisuutena, ”hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti”. Joulu ja pääsiäinen tulevat näin hyvin lähelle toisiaan. Kirkkovuoden hienouksiin kuuluu sekin, että lainauksen viimeinen jae on (ainakin ev.lut. kirkon käsikirjassa) uudenvuodenpäivän psalmin (8:2-10) antifonina.

Uuden ajan alkuun kuuluu tulevaan valmistautuminen. Kuten virressä sanotaan: ”Avaja porttis, ovesi, valmista hälle itsesi. Sun lamppus olkoon palava ja valvo, Herraas odota.” (2:4). Adventti on odotuksen aikaa. Sitä ei voi jouduttaa eikä vain nopeasti suorittaa pois päiväjärjestyksestä, jotta päästäisiin joulun viettoon. Joulu ilman valmistautumista ei ole joulu. Adventti liittyy näin myös juutalaiseen messias-odotukseen. Jumalan kansa odottaa profeettojen lupausten täyttymistä ja kirkkauden Kuninkaan saapumista. ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme” (Matt. 1:23; vrt. Jes. 7:14). Tähän uuteen aikaan kannattaa valmistautua paitsi vakavasti ja huolellisesti, myös iloiten, kuten pyhän antifonikin kehottaa. Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.

adventti Jeesus psalmi

Advertisements
Avainsanat: , ,
Posted in: Kommentaari