Uusi vuosi ja uusi aika?

Posted on joulukuu 31, 2010

1


Sain hiljattain valmistujaislahjaksi uuden kellon. Se tuli tarpeeseen, mutta vielä enemmän tarvitsisin aikaa. Aika taas on siinä mielessä ongelmallinen, että sen ymmärtäminen on hankalaa ja lisäksi se pitäisi käyttää viisaasti. Jo Benedictus Nursialainen opetti luostarisäännössään joutilaisuuden olevan sielun vihollinen. Onneksi ajankäyttöä ja ajan ymmärtämistä voi aina yrittää parantaa. Ainakin ajan täyttymiseen asti (vrt. Gal. 4:4), kuten kirkkovuoden aikaankin sopii.

Uuden vuoden alkamiseen liitetään usein ajatus ”uudesta alusta”, mikä näkyy erityisesti uudenvuodenlupauksissa ja muissa vastaavissa puhtaanpöydänfilosofioissa. Vuodenvaihde on jo joitain satoja vuosia sijoittunut joulu- ja tammikuun väliin, kuukausien vanha numerointi näkyy kuitenkin vielä joidenkin kuukausien nimissä, esimerkiksi joulukuun eri kielisissä versioissa on näkyvissä latinan sana decem eli kymmenen, vaikka vuoden viimeinen kuukausi on järjestysnumeroltaan kahdestoista.

Kirkkoisä Augustinus sanoo teoksensa Tunnustukset kirjan yksitoista yhdennessätoista luvussa, että ikuisuutta eivät ymmärrä ne, joiden ”turhanpäiväinen sydän räpyttelee vielä menneisyyden ja tulevaisuuden siteissä”. Vuodenvaihde saattaa siis olla perimmäisiä kysymyksiä ajattelevalle haastavaa aikaa. Augustinuksen mukaan sydämen on rauhoituttava:

Kuka asettaisi ihmisen sydämen niin, että se pysähtyisi ymmärtämään, että kuinka järkkymätön ikuisuus, jossa ei ole tulevaa eikä mennyttä, määrä tulevaisuuden ja menneisyyden? (Conf. XI, 11, Suom. O. Lakka)

Aiemmin saman teoksensa ensimmäisessä kirjassa Augustinus huokaa, että ihmisen sydän löytää levon vain Jumalassa. Tämä johtuu siitä, että Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä (ks. myös Conf. XI, 27). Aika kuuluu hänen mukaansa luotuun maailmaan, Jumalaa se ei rajoita, sillä Hän on itse oleminen (ipsum esse).

Sinun vuotesi eivät mene eivätkä tule. Meidän vuotemme sen sijaan menevät ja tulevat, tulevat kerran kaikki. Sinun vuotesi ovat kaikki paikallaan, koska ne ovat jotakin pysyväistä. (…) Sinulle on tämä päivä ikuisuutta. Niinpä Sinä oletkin synnyttänyt hänet, joka on yhtä ikuinen kuin Sinä, ja hänelle Sinä sanoit: ’Tänä päivänä minä sinut synnytin’ (Ps. 2:7). Kaikki ajat olet Sinä tehnyt. Sinä olet ollut ennen kaikkia aikoja, eikä koskaan ole ollut aikaa, joka ei olisi ollut Sinun tekemäsi. (Conf. XI, 13)

Augustinukselle Kristus on luomisen agentti, Alku (principium), jossa Isä loi kaiken mitä on (vrt. Joh. 1:1 Vulg.). Edellsen lainauksen raamattuviite on psalmiin kaksi, johon myös paavi Benedictus XVI viittasi viikko sitten pitämässään jouluyön messun saarnassa käsitellessään Kristuksen asemaa esikoisena, sekä Isän että Marian Poikana. Uuden vuoden kirkollinen merkitys on Jeesuksen nimen ja ympärileikkauken muistaminen. Liturgisella terminologialla uudenvuodenpäivä on joulun oktaavi, suuresta pyhästä lukien kahdeksas päivä (octava dies).

Alkaako uudesta vuodesta siis uusi aika? Augustinus tunnustaa lopulta kirjoitettuaan aiheesta sivutolkulla, että hän ei tiedä mitä aika on ja asiat mutkistuvat entisestään: ”Voi minua, joka en edes tiedä mitä en tiedä!” kirkkoisä huudahtaa (Conf. XI, 25). Opettajani teologisessa, professori Simo Knuuttila on kirjoittanut Augustinuksen aikakäsityksestä ja käsitellyt samalla siihen liittyvää modaaliteoriaa. Knuuttilan mukaan Augustinuksen ajanteoria on luonteeltaan psykologinen. Tunnustuksien kirjassa yksitoista ei tarjotakaan ajasta filosofista tai teologista määritelmää, vaan pohdinnan pääpaino on sen selvittämisellä, miten ihminen kokee ajan ja miten sen olemassaolo on selitettävissä psykologisesta näkökulmasta.

Knuuttilan artikkeliin kuuluu kiinnostava jakso, joka käsitelee Augustinuksen näkemystä kysymyksestä, loiko Jumala luomisessa kaiken, minkä pystyi. Augustinus vastaa kysymykseen sloganilla potuit sed noluit eli ”pystyi, mutta ei tahtonut”. Augustinus suhteutti tämän Jumalan muiden ominaisuuksien kanssa. Hän ei keksinyt lausetta itse, mutta sen merkitys keskiajan filosofian kannalta oli huomattava, sillä analysoidessaan ihmisen tahtoa sen avulla hänellä oli Knuuttilan mukaan intuitiiivinen käsitys inhimillisen tahdonaktin ja valintojen ”diakronisista mahdollisuuksista” (diachronic possibilities). Tällä tarkoitetaan, että ennen valintaa on mahdollista, että sitä ei ole determinoitu johonkin tiettyyn lopputulokseen vaan valinta voi kohdistua mihin vain ”mahdolliseen”. Augustinuksen mukaan Jumalan tieto vapaista valinnoista ei vaikuta niihin. Ihmisen tahto on siis vapaa, Jumalan kaikkivaltiuden kohdalla vapaata tahto on se voima, joka aktualisoi Jumalan valitsemat asiat. Nämä puolestaan ovat yhteydessä Jumalan muihin ominaisuuksiin kuten pyhyys, oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus.

Syy maailman luomiselle on Augustinuksen mukaan se, että Jumala on olemukseltaan hyvä. Taustalla on Platonin dialogi Timaios (29d-e). On merkittävää, että Augustinuksen käsitys luomisesta edellyttää sen, että Jumala valitsee yhden monista mahdollisista maailmoista.

Knuuttila on pari vuotta sitten palkittu keskiajan modaalilogiikkaa koskevasta teoksestaan Modalities in Medieval Philosophy (1993), jossa käsitellään välttämättömyyden ja mahdollisuuden käsitteiden historiaa. Se, miten nykyään käytetään sanoja ”mahdollinen” ja ”välttämätön” perustuu 1300-luvulla tehtyyn käsitteiden uudelleentulkintaan. Kun tuon ajan oppineet alkoivat miettiä, mitä tarkoittaa että loogisten mahdollisuuksien alue on huomattavasti toteutuneiden tai toteutuvien reaalisien mahdollisuuksien kenttää laajempi. Tämä muutos käsitteiden käytössä on perinteisesti ajoitettu  pari sataa vuotta myöhemmäksi ja uuden ajan aikakausi on myös yleensä aloitettu tästä pisteestä. Knuuttilan tutkimusten mukaan tätä aikajanan merkkiä, joka erottaa keskiajan uudesta ajasta, pitäisi vastaavasti siirtää aiemmaksi. Aatehistoriallisesti murros on vaikuttanut myös empiiristen luonnontieteiden syntyyn. Tämä ”paradigman muutos antoi impulssin uudelle lähestymistavalle, totuutta etsivälle tieteelle. Se johti myöhemmin käsitykseen tieteestä olennaisesti tutkimuksena.”

Uudenvuodenlupauksia tehtäessä kannattaa miettiä, onko aikomusten mahdollista toteutua reaalisesti vai loogisesti. Paradoksaalista kyllä, mikäli lupaukset ovat vain loogisesti mahdollisia edustaa ne antavan henkilön modaalilogiikka uuden ajan ajattelun mukaista mallia, vaikka mitään muutosta elämäntavoissa ei tapahtuisikaan. Jos lupaukset taas toteutuvat vain reaalisesti, mutta niissä ei ole mitään logiikkaa, ja henkilön elämässä alkaa tässä mielessä uusi aika, voidaan modaalilogiikan puolesta kysyä alkoiko uusi aika sittenkään tai oliko sen alkaminen tai alkamattomuus ennalta määrättyä.

Käsitys ajasta ja mahdollisuuksista, joita maailmaan potentiaalisesti sisältyy, on maailmankuvan kannalta olennaisen tärkeä. Tärkeää on myös käsittää, miten aikansa täällä Jumalan maailmassa käyttää. Uusi vuosi, uudet kujeet – mutta kuinka uudet ja missä mielessä? Uuden ajan alku riippuu paljolti siitä, miten se määritellään. Lopuksi onkin hyvä toivottaa psykologisesti hyvää uutta vuotta kaikille!

Kirjallisuutta

Augustine throuhg  the Ages. An Encyclopedia. Ed. A. D. Fitzgerald. Grand Rapids 1999.

Benedict XVI, Homily on Solemnity of the Nativity of the Lord. Friday, 24 December 2010.

Simo Knuuttila, ”Time and Creation in Augustine.” – The Cambridge Companion to Augustine. Ed. E. Stump & N. Kretzmann. 2001. 103-115. Katso myös artikkeli ”Uusi aika alkoi 200-300 vuotta luultua aiemmin” Suomen Akatemian kotisivuilta.

Heikki Kotila, ”’Ad opus novum sempiternum consilium’ – Augustinuksen oppi luomisesta.” – TAik 1991, 437-443.

Mainokset
Avainsanat: ,