Vapautta, vaatteita ja vaatteitta

Posted on maaliskuu 22, 2011

0


Vapaus pukeutua haluamallaan tavalla on tärkeä asia jokaiselle. Pukeutuminen on sekä viesti ympäristölle että ympäröivän yhteiskunnan odotuksia heijastava valinta. Muoti kertoo ihmisistä mielenkiintoisia asioita, kuten esimerkiksi viime viikolla esitetty Tuomas Enbusken juontama Sivistyksen käsikirja -ohjelman jakso näytti. Persoonalliselta voi näyttää vain joukossa, johon kuitenkin kuuluttava ulkoisenkin olemuksen puolesta. Media ja mainokset puhuvat omaa kieltään, vaikka kriittisiä ääniäkin on.

Viime viikkoina yksi tämän blogin suosituimmista kirjoituksista on ollut kahta erilaista naiskuvaa käsittelevä ”Vapaus, veline ja tasa-arvo”. Erilaisia ihanteita ei voi olla huomaamatta sen paremmin keskieurooppalaisessa kuin perussuomalaisessakaan katukuvassa. Musliminaisten ilmestyminen katukuvaan on tehnyt aatteiden ja vaatteiden yhteyden ilmeiseksi heittäen länsimaiselle (visuaaliselle kulutus)kulttuurille haasteen, joka liittyy sekä itse pukeutumiseen että suvaitsevaisuuteen, jota yhdessä kriittisyyden kanssa pidetään koko länsimaisen ajattelun peruskivenä.

Tätä taustaa vasten luin kiinnostuksella Sanni Saarisen viime elokuussa julkaistun vieraskynäkirjoituksen Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea Helsingin sanomissa . Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston maailman kulttuurien laitoksessa ja hänen teesinsä on seuraava: ”kun oma kulttuuri muuttuu normiksi, on mahdotonta ymmärtää muiden kulttuurien edustajia heidän lähtökohdistaan”. Saarinen kirjoittaa:

Euroopassa käyty keskustelu musliminaisten pukeutumisesta täyttää kaikki klassisen etnosentrismin tunnuspiirteet: omaa kulttuuria, sen arvoja sekä sille ominaisia ajattelu- ja toimintatapoja pidetään ainoina oikeina. Kun oma kulttuuri muuttuu normatiiviseksi, on mahdotonta ymmärtää muiden kulttuurien edustajia heidän lähtökohdistaan. Lopulta tarve ymmärtää muita katoaa: kun oma kulttuuri näyttäytyy parhaana, se muuttuu malliksi, josta muiden on syytä ottaa oppia.

En ota kantaa Saarisen mainitsemiin kehitysyhteistyöasioihin suoraan, mutta haluan niihin viitaten alleviivata suvaitsevaisuuden aatteen vaikeutta. Miten olla suvaitsevainen ja kriittinen vieraita kohtaan sortumatta kuitenkaan itsekritiikittömyyteen ja siihen kulttuuri-imperialismiin, jota länsimaat ovat jo kauan harjoittaneet? Saarista lainaten kaikkien meille tärkeiden asioiden ”merkitystä ei pidä ymmärtää yleismaailmalliseksi: samat saavutukset eivät olisi hienoja kaikkialla. Monilta naisilta riistetään vapaus, jos se ymmärretään kapeasti vain yhdellä tavalla.” Ongelmien tunnustaminen vaatii etäisyyden ottamista omaan ajattelutapaamme, vaikka pitäisimmekin sitä parhaana maailmassa.

Annan lopuksi kaksi lukuvinkkiä, joissa molemmissa käsitellään valaisevasti suvaitsevaisuuden käsitettä ja ihmisoikeusajattelua. Allekirjoittaneen toimittamassa teoksessa Muuttuvan maailman etiikka (STKS 2010) tutkijatohtori Pamela Slotte lähestyy kriittisesti ihmisoikeusretoriikan universaalisuusvaatimuksia osoittaen monia kiinnostavia ”heikkouksia”, joista harvoin puhutaan. Slotten mukaan on suhtauduttava kriittisesti siihen, että oikeusretoriikkaa käyttäen ”juridisoidaan” ihmisten välisiä suhteita; artikkelin otsikointi paljastaa perusajatuksen, ”Onko hyveellä pimeä puoli? Kirkot ja ihmisoikeusaktivismi” (ss. 25–45). Toinen vinkki on tällä hetkellä sosiaalietiikan professuuria hoitavan dos. Ville Päivänsalon artikkeli ”Kriittinen suvaitsevaisuus ja kontekstuaalinen liberalismi” (ss. 137–156).  Päivänsalo pohtii kriittisyyden ja suvaitsevaisuuden suhdetta esitellen erilaisia mm. John Rawlsin ja Martha Nussbaumin ajatusmalleja. Selkeä artikkeli auttaa jäsentämään monimutkaista teemaa.

Toisen asemaan asettuminen on aidosti vaikeaa. Miten taata mahdollisimman suuri vapaus mahdollisimman monelle toisia loukkaamatta? Ehkä ei mitenkään. Myös toisten ihmisten ja vieraiden tapojen suvaitseminen on vaikeaa. Tämä näkyy myös tulevien eduskuntavaalien teemoissa. Vieraanvaraisuus on aina omalta väeltä pois, vaikka se voi myös tuoda tupaan jotain uutta. Pelkkä protesti ilman omien ennakkokäsitysten tiedostamista jää kuitenkin rähinäksi vailla sisältöä.

Advertisements