Paavi Johannes Paavali II autuaaksi – YouTubessa

Posted on maaliskuu 27, 2011

3


Vatikaani on perustanut paavi Johannes Paavali II:n autuaaksi julistamiselle (beatificatio) paitsi asiaa tutkivan komission, myös sille omistetun YouTube-kanavan. Syntymänimeltään Karol Józef Wojtyła (18.5.1920–2.4.2005) oli pitkäaikainen Rooman piispa vuodesta 1978 alkaen.

Katolinen kirkko hyödyntää sosiaalista mediaa muutenkin taitavasti. Vatikaanin informatiivisilla sivuilla on kattavat arkistot monista asioista sekä tietoa ajankohtaisista tapahtumista. Vatikaanilla on myös oma YouTube-kanava. Molempia mainittuja medioita hallitsee paavin valkea hahmo, mitä sivuilla käyvä ei voi olla huomaamatta. Viesti on selvä: habemus papam!

Seuraavaan olen koonnut joitain huomioita hänen henkilöhistoriastaan. Lopun kirjallisuusluettolon avulla lukija voi ottaa asioista tarkemmin selvää, suomalaista lukijaa ajatellen erityisesti nunna Benedicta Idefeltin (1989) ja historioitsija Jussi Hanskan (2005) teokset ovat oivallisia ja kiinnostavasti kirjoitettuja tietopaketteja.

Puolalaisesta papista paaviksi

Wadowicen kaupungissa syntynyt Wojtyla oli ensimmäinen puolalainen paavi. Häntä ennen paavit olivat olleet italialaisia 455:en vuoden ajan. Johannes Paavali II tunnettiin karismaattisena massojen hurmaajana. Tätä lahjaa hän ei menettänyt, vaikka vanhuus alkoikin pontifikaatin lopulla painaa. Paavillisella YouTube-kanavalla on videoita hänen paaviutensa jokaiselta vuodelta, yleisön suosionosoitukset olivat valtavia. Ensimmäiset massahurmaukset paavi järjesti heti valintansa jälkeen kotimaassaan, minkä on arvioitu vaikuttaneen Solidaarisuus-puolueen syntyyn ja myöhemmin myös kommunistisen hallinnon kaatumiseen.

Ainakin meille nuoremmille lienee mielenkiintoista katsoa vanhimpia videoita, sillä 1980-luvulla syntyneet muistanevat paavin pääasiassa (hyvin) vanhana. Näin ei tietenkään aina ole ollut, itse asiassa Johannes Paavali oli virkaan astuessaan historian toiseksi nuorin paavi, vain 58-vuotias. Hänen historiallinen vaikutuksensa on suuri, sillä hän vastusti tarmokkaasti ja tuloksellisesti totalitarismia sekä korosti ahkerasti ihmisoikeuksia ja maailman rauhaa, missä toiminnassa näkyy hänen itäeurooppalaisen taustansa vaikutus.

Monissa eettisissä kysymyksissä hänen kantansa oli konservatiivinen; hän jatkoikin edeltäjänsä Paavali VI:nnen sosiaaliopetuksen linjoilla. Johannes Paavali ensimmäisenhän huhuttiin haluavan muuttaa kirkon opetusta mm. syntyvyden sääntelystä, josta Paavali oli kirjoittanut tiukasti ensyklikassaan Humanae vitae vuonna 1968. Silloinen kardinaali ja Krakovan arkkipiispa Wojtyla on vaikuttanut paljon keskustelua herättäneen kiertokirjeen sisältöön. (Kirje on luettavissa mm. Vatikaanin kotisivuilla).

Johannes Paavalin konservatiivisuus näkyy myös hänen teologisissa ja poliittisissa näkemyksissään. Hänen ensimmäinen ensyklikansa oli Redemptor hominis (1979), jossa hän esitti ihmisen vapauden ja arvokkuuden tulevan parhaiten esille kirkossa ja sen opetuksessa. Hän jatkoi teeman kehittelyä myös seuraavassa kierokirjeessään. Tunnettuja ovat myös yhteiskunnallisia ja talousasioita käsitellyt Laborem exercens (1981), kirkon moraaliopetuksen perusteita luodannut Veritatis splendor (1993), ihmiselämän arvoa painottanut Evangelium vitae (1995) sekä uskon ja järjen suhdettä selvitellyt Fides et ratio (1998).

Vaikka paavi tuki Puolan ohella muitakin Itä-Euroopan kristittyjä taistelussa kommunismia vastaan, hän suhtautui pidättyvästi tapaan, jolla katolisen kirkon papisto osallistui politiikkaan Etelä-Amerikassa. Vaikka Itä-Euroopan ja latinalaisen Amerikan tilanteilla on eroa, on paavin toimintaa arvosteltu kaksinaismoralistiseksi. Teologinen konservatiivisuus näkyy esimerkiksi siinä, että jo Johannes Paavalin kauden alussa katolinen kirkko otti Tübingenin yliopiston professori Hans Küngiltä pois oikeuden opettaa katolista teologiaa. Sittemmin Küng, kirkkoonsa sitoutunut pappi, on profiloitunut liberaalina katolisena toisinajattelijana.

”Santo subito!” Johannes Paavali kanonisaattorina ja kanonisoitavana

Johannes Paavali II:n kahdenkymmenenseitsemän vuoden mittainen pontifikaatti on historian pisimpiä. Tämän lisäksi hän on kanonisoinut eli julistanut pyhimykseksi kaikkiaan 482 henkilöä, mikä lienee enemmän kuin muut paavit yhteensä ovat tehneet. On kiinnostavaa, että useat hänen kanonisoimansa pyhät olivat maallikoita. Tässä mielessä nykyisen paavi Benedictus XVI:nnen ja monen muunkin paavin linja on ollut ”korkeampi”.

Jotkut paavin kanonisoinnit ovat herättäneet kritiikkiä ja jopa vastustusta. Esimerkkeinä voidaan mainita Kroatian arkkipiispa Alojzije Stepinacin kanonisointi vuonna 1998 sekä Opus Dei -järjestön perustaja Jose Maria Escriván julistaminen pyhäksi vuonna 2002. Tunnetuimpia Johannes Paavalin autuaaksi julistamia on esimerkiksi Kalkutan Äiti Teresa (2003).

Yksi paavin kanonisoimista pyhistä nousee monilla mittareilla selkeästi ylitse muiden. Vuoden 2002 kesäkuussa Johannes Paavali julisti pyhäksi italialaisen kapusiiniveli Padre Pio da Pietralcinan, joka on tunnettu muun muassa stigmoistaan. (Pion kanonisaatioon liittyvää materiaalia on nähtävissä Vatikaanin kotisivuilla.) Padre Pio asui San Giovanni Rotondossa Etelä-Italiassa, minne nuori pappi teki matkan vuonna 1947. Matkan aikana Wojtyla ripittäytyi Piolle ja piti tähän yhteyttä myöhemminkin, esimerkiksi marraskuussa 1962 hän pyysi Piolta esirukousta erään puolalaisen naisen puolesta (miesten välistä kirjeenvaihtoa on säilynyt jonkin verran). Ollessaan vielä kardinaali vuonna 1974 hän vieraili toistamiseen San Giovanni Rotondossa ja palasi paikalle vielä paavinakin vuonna 1987. Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta Pion sanotaan kertoneen ripittäytymisen yhteydessä, että Wojtylasta tulisi paavi.

Suositun paavin beatifikaatiosta tulee sensaatio. YouTube-kanavan ohella hänen elämästään on laadittu myös sarjakuva, jonka esipuheen on kirjoittanut Vatikaanin pyhimysasioista vastaavan kongregaation prefekti, kardinaali José Saraiva Martins. Kun paavin ruumis oli esillä hänen hautajaisiaan edeltävinä päivinä, noin viisi miljoonaa ihmistä kävi jättämässä hänelle jäähyväiset. Ensimmäiset merkit kanonisaatiokehityksen suunnasta saatiin jo hänen hautajaisissaan väkijoukon huutaessa Berninin aukiolla yhteen ääneen ”santo subito!” – pian pyhäksi!

Johannes Paavali herätti mainitun kaltaisia (spontaaneja) reaktioita väkijoukoissa muutenkin. Allekirjoittanut sattui olemaan Vatikaanissa hänen nimipäivänään, eli juhannuksena, vuonna 2006. Postikortteja kirjoittaessani aukiolle kerääntyi yhtäkkiä joitain kymmeniä – monet pappeja ja nunnia – käsittävä joukko, joka alkoi vaatia paavia näyttäytymään ja lauloi hänelle useita nimipäiväonnittelulauluja. Sitkeä joukko hajaantui noin puolen tunnin kuluttua, kun pyhää isää ei ikkunaan kuulunut.

Pyhimykseksi julitamiseksi (canonicare) tarvitaan kaksi Vatikaanin varmentamaa ihmettä. Kaikki kuitenkin alkaa pyhimyksen paikallisesta kunnioittamisesta (cultus localis). Ihmeitä usein seuraa ”pyhä maine” eli fama sanctitatis; tieto esirukousvastauksista ja pyhimykseen liitetyistä ihmeistä leviää. Johannes Paavalin maine lienee jo tässä vaiheessa suhteellisen levinnyt. Nykyisen käytännön juuret palautuvat Benedictus XIV:nnen luomaan järjestelmään 1730-luvulla. Häntä aiemmin oli Urbanus VIII erottanut käsitteet autuas (beatus) ja pyhä (sanctus) selvästi toisistaan vuonna 1634 antamassaan konstituutiossa Coelestis Hierusalem. Benedictuksen laatiman käsikirjan mukaan autuaaksi julistaminen on välttämätöntä ennen pyhäksi julistamista.

Edesmenneen paavin hautajaisissa näkyvimmän roolin otti hänen tuleva seuraajansa Pietarin istuimella, silloinen kardinaali Joseph Ratzinger. Arkun vierellä Vatikaanin ykköskardinaali rukoili sanoilla, jotka herättivät huomiota jo pian tilaisuuden jälkeen. ”Siunaa meidät, pyhä isä”, pyysi Ratzinger. Vihreää valoa tulevalle autuaaksi julistamiselle näytettiin korkeimmalta taholta siis niin pian kuin mahdollista. Sille, joka haluaa lukea tästä enemmän, on suositeltavaa tutustua John Allenin kirjaan The Rise of Benedict XVI, jonka alussa kuvataan seikkaperäisesti Ratzingerin roolia sedisvakanssin aikana (lat. sede vacante, ’istuimen ollessa vapaana’ eli ilman paavia).

Rooman piispa matkoilla

Paavin istuin oli usein vapaana myös Johannes Paavali II:n hallitessa, sillä hän oli ahkera matkustamaan. Rooman piispana hän oli ensimmäinen, joka astui lentokoneeseen ja teki varmasti ennätyksen paavillisten matkojen sarjassa. Kaikenkaikkiaan matkoja kertyi 245, yhteensä 129 maahan. Hän oli myös ensimmäinen paavi, joka vieraili synagogassa ja moskeijassa sekä jalkapallo-ottelussa ja rock-konsertissa. Luultavasti hän on myös maailman nähdyin ihminen, sillä hän veti säännöllisesti tilaisuuksiinsa miljoonia ihmisiä. John Allen kertoo esimerkiksi, että paavin Meksikon vierailulla vuonna 1979 kymmenen miljoonaa tuli katsomaan häntä. Allen kiteyttää: ”John Paul II was a magnet for humanity”. YouTube-kanavan myötä hän luultavasti tekee ennätyksen sekä siinä, kuinka moni seuraa autuaaksi julistamista että ensimmäisenä, jonka autuaaksi julistamista on mahdollista seurata sosiaalisen median kautta.

Paavin matkat noudattivat eräänlaista kaavaa. Hän tapasi suudella maata usein jo lentokentällä, mikä erottaa hänet monista virkaveljistään (ja muistakin matkailijoista). Tästä tavasta tuli hänen tavaramerkkinsä. Lisäksi hän piti useita puheita ja vietti messuja valtavien ihmismassojen kanssa. Matkoilla oli hänen toiminnalleen keskeinen strateginen merkitys.

Kesäkuussa 1989 paavi kävi myös Suomessa. Tätä ainutlaatuista vierailua ajatellen silloinen Helsingin katolinen piispa Paul Verschuren pyysi suomalaista sisar Benedicta Idefeltiä kirjoittamaan ”hyvin yksinkertaisen kirjan paavista ja Vatikaanista, jotta ihmiset voisivat paremmin tutustua korkeaan vieraaseen”. Sisar Benedictan teos tarjoaakin kiinnostavan kuvan paavista. Kirjoittaja on myös kääntänyt teokseen muutamia pyhän isän puheita. Otos on mukava valikoima paavin yhteensä noin 100 000 sivua käsittävästä puheiden massasta.

Paavi yritettiin myös murhata useaan kertaan. Tunnetuimmat yritykset ovat seuraavat kaksi. Turkkilainen Mehmet Ali Ağca ampui paavia 13. toukokuuta 1981 pyhän Pietarin aukiolla, toisen kerran Johannes Paavali pelastui murhaajan otteesta 12. toukokuuta 1982 Portugalissa, jolloin eräs espanjalainen pappi, Juan María Fernández y Krohn yritti puukottaa hänet. Viimeksi mainittu yritys saatiin estettyä, mutta ensimmäisestä on hyvä sanoa vielä pari asiaa. Paavi tapasi Ağcan vankilassa joulukuussa 1983. Keskustelun sisällöstä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Johannes Paavalin sanotaan antaneen ampujalleen tuolloin murhayrityksen anteeksi ja ampujan osoittaeen katumusta.

Totus tuus: omistautuminen neitsyt Marialle

Paavi uskoi selvinneensä Ağcan murhayrityksestä, koska neitsyt Maria suojeli häntä. Myöhemmin paavi liitti pelastumisensa Fátiman neitsyen apuun, sillä päivä oli Fátiman ilmestysten vuosipäivä. Muutenkin Johannes Paavali oli hyvin mariaaninen paavi, hänen tunnuslauseensa Totus tuus eli ”kokonaan sinun” viittaa juuri Mariaan ja omistautumiseen hänelle. Hän lisäsi myös sinettiinsä M-kirjaimen, muistuttamaan Jeesuksen äidistä.

Paavin mariaanisuus mursi myös perinteitä. Tämä näkyy siinä, että hän nimesi Santuario della Madonna del Divino Amoren Rooman seitsemänneksi pyhiinvaelluskirkoksi perinteisen San Sebastiano fuori le Muran tilalle. Paavina hän myös kehitti ruusukkorukousta Kristus-keskeisempään suuntaan lisäämällä kirjeessään Rosarium Virginis Mariae (2002) ruusukon perinteisten mietiskeltävien salaisuuksien joukkoon niin sanotut valoisat salaisuudet, joihin kuuluvat mm. Jeesuksen kaste ja ehtoollisen asettaminen.

Johannes Paavali antoi Rosarium-kirjeensä ruusukon vuonna 2002. Kirjeensä alussa paavi opettaa, että rukoilemalla ruusukkoa uskovat ymmärtävät ja tulevavat yhä enemmän osallisiksi Jumalan armosta ja rakkaudesta. Ruusukko on ytimeltään Kristus-keskeinen, vaikkakin hahmoltaan mariaaninen: se sisältää kokonaisuudessaan evankeliumin sanoman syvyyden ja kutsuu kristityt ”Marian kouluun” (schola Mariae) katselemaan Kristuksen kasvoja. Resonat quidem in ea Mariae ipsius oratio, perennis eius cantus Magnificat, propter Incarnationis redimentis opus in virginali ipsius sinu inceptum: evankeliumi soi Marian omassa rukouksessa eli hänen ehtymättömässä kiitosvirressään sen pelastavan ihmiseksi tulon vuoksi, mikä neitseellisesti alkoi hänessä.

Paavin mariaaninen tunnuslause ”Kokonaan sinun” on ymmärrettävä tätä taustaa vasten. Myöhemmin kirjeessä Maria esitetään kristillisen rukouksen ja kontemplaation mallina (exemplar), jonka kanssa Kristusta rukoillaan, mietiskellään ja katsellaan. Kirjeessä käydään läpi ruusukon historiaa ja salaisuudet (mysterii), jotka kiteyttävät Jeesuksen elämäntarinan. Loppuyhteenvedon otsikko opettaa ruusukon olevan vinculum nos coniungens cum Deo dulcissimum eli ”suloisin side, joka yhdistää meidät Jumalaan”.

Kirjallisuutta

John Allen Jr., The Rise of Benedict XVI. New York: Doubleday, 2005.
Eamon Duffy, Saints and Sinners. A History of the Popes. New Haven and London: Yale University Press, 2006.
Jussi Hanska, Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Pietarista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: SKS, 2005.
Benedicta Idefelt, Paavi Johannes Paavali II: elämä, ajatuksia, tuokiokuvia. Helsinki: WSOY, 1989.
J. N. D. Kelly, The Oxford Dictionary of Popes. Oxford: Oxford University Press, 1986.
Alessandro Mainardi, Werner Maresta, Federico Pietrobon, The Life of John Paul II… in Comics. Introduction by Cardinal Martins. New York: Papercutz, 2006.

Advertisements