Vappu: työn iloa ja juhlaa

Posted on Touko 1, 2011

3


Kansalaiset, tänään 1. toukokuuta on vappu eli Vapun päivä! Suomalaisittain kyseessä on työn juhla, johon liittyy myös muita ulottuvuuksia kuten  mielenkiintoista sosiaalista kanssakäymistä, ihmisten kerääntymistä yhteen, brunsseja, Mantan lakitusta ja piknikillä istumista. Koska vappupuheiden asema on viime vuosikymmeninä heikentynyt, Temaatikko tuntee ja kantaa vastuunsa maamme yhteiskunnallisen tilan analysoinnista. Perspektiiviä kansalliseen riemujuhlaan on hyvä hakea eurooppalaisen kulttuurin juurilta.

Suomalaista vapun viettoa tuntevat tietävät toki, että kyseessä on vallaton, joskaan ei aivan väkivallaton karnevaali. Juhla vaatii uhrinsa, niin on ollut aina. Keitä ovat tämän päivän uhrit? Uhreihin liittyy aina myös yhteisöllinen ja rituaalinen ulottuvuutensa, jota on syytä tarkastella lähemmin.

Ranskalaisfilosofi René Girard kirjoittaa erilaisten juhlien yhteiskunnallisesta ja yhteisöllisestä merkityksestä teoksessaan Väkivalta ja pyhä (1972; suom. 2004). Girardin mukaan kaikissa ”kulttuureissa on juhlia, jotka pitkään säilyvät rituaalisina”. Hänen analyysinsa valossa suomalainen vappu näyttäytyy lähinnä dionyysisenä juhlana, jonka yhteiskunnallinen ulottuvuus on merkittävä.

Juhla perustuu väkivallan leikin tulkintaan, jonka mukaan uhrikriisin ja sen ratkaisun välillä on jatkuvuus. Kun kriisiä ei enää voida erottaa suotuisasta ratkaisustaan, siitä itsestään tulee juhlien materiaalia. (…) Emme ymmärrä juhlan todellista luonnetta siksi, että riitin takana piilevät tapahtumat peittyvät yhä enemmän näkyvistä, jolloin todellinen objekti katoaa välineiden mennessä itse asian edelle. Riitin yhtenäisyys pyrkii silloin hajoamaan yksiulotteisiin ja vastakkaisiin perspektiiveihin. (…) On kuitenkin aiheellista huomauttaa, että modernin maailman sokeus juhlalle ja myös riitille yleensä on vain jatkoa ja tukea kehitykselle, joka on uskonnon itsensä kehitystä. Sitä mukaa kuin rituaaliset piirteet pyyhkiytyvät pois, juhla rajoittuu yhä enemmän vain siksi riettaaksi rentoutumisluvaksi, jona lukuisat modernit havainnoitsijat ovat sitä tahtoneet pitää. (Girard 2004, ss. 165, 167, 170. Suom. Olli Sinivaara)

Girardille juhlien funktio on sama kuin uskonnollisten rituaalienkin: ihmisyyteen kuuluvan väkivallan hallitseminen ja kanavoiminen ”turvallisesti” sijaisuhriin. Riittien ja rituaalisen ulottuvuuden katoaminen yhteiskunnassa tunnistamattomiksi on toinen puoli ilmiötä, jossa riittien tehtävä on ymmärretty väärin. Uhri on kuitenkin asian molempien puolien yhteinen nimittäjä.

Girardin mukaan väkivallan puhkeaminen johtuu uhrikriisistä; tällöin yhteisö ei enää kykene hallitsemaan väkivaltaisia piirteitään siihen tarkoitettujen mekanismien avulla. Monissa kulttuureissa yhteisöille tärkeisiin juhliin onkin kuulunut olennaisena osana uhraaminen, jopa ihmisuhrien antaminen. Vaikka tällaiset primitiiviset tavat tuntuvat meistä oudoilta, voidaan girardilaisittain ajatella vapun juhlimisenkin liittyvän tähän perinteeseen. Erilaiset riitit ovat hänen mukaansa vain aikojen kuluessa eriytyneet toisistaan siinä määrin, että niiden yhteinen tehtävä ja alkuperä on hämärtynyt.

Myös suomalainen vappu on juhlana kehittynyt kaiken kansan ja erityisesti opiskelijoiden juhlaksi enemmän kuin työväenliikkeen paraatipäiväksi. Tällä on tietyllä tavalla eri yhteiskuntaryhmiä yhdistävä vaikutus, mutta samalla se taittaa alkuperäisen idean kärjen. Ideologiat hautautuvat yllättävän helposti krääsän ja roskien alle. Protesti vaihtuu brunssiin. Ilmapallojenkin alle hautautuva vappu muistuttaa kuitenkin suomalaisen työn merkityksestä ja antaa aihetta yhteiskunnalliselle pohdinnalle.

Vapun päivänä julistetaan autuaaksi pitkän työuran paavina tehnyt Johannes Paavali II (k. 2005). Toipuessaan turkkilaissyntyisen miehen murhayrityksestä paavi viimeisteli kolmannen kiertokirjeensä Laborem exercens (suom. ’työtä tekevä’) jonka aiheena oli työ.  Vuonna 1981 annetun kirjeensä alussa Johannes Paavali kirjoitti työn olevan ihmiselle ja ihmisyydelle erityinen piirre: Quocirca labor peculiari signo hominis et humanitatis notatur, signo dicimus personae intra personarum communitatern operantis. Työ on hänen mukaansa yhteisössä toimivan yksilön merkki (signum). Jokainen yksilö kontribuoi yhteisöönsä omalla työllään ja jättää siihen näin merkkinsä eli ”signumin”.

Kirjeessä käsitellään työtä myös osana ihmisoikeuskeskustelua ja työ liitetään laajassa mittakaavassa osaksi katolista sosiaaliopetusta. Kirje on luettavissa kokonaisuudessaan Vatikaanin kotisivuilla, joiden kautta pääsee myös seuraamaan suositun paavin autuaaksijulistusta. Beatifikaatiota varten on perustettu muun muassa oma YouTube-kanava. Suomeksi paavin elämästä ja ajattelusta voi lukea JohannesPaavali.com-sivustolta, itse olen kirjoittanut paavista toisaalla tässä blogissa.

Erilaisten työnteorioiden joukosta kannattaa muistaa, että jo varhaisessa fransiskaaniliikkeessä työnteko liitettiin osaksi laajempaa sosiaaliohjelmaa ja -etiikkaa. Alun perin Franciscus Assisilainen ja Vähäisemmät veljet olivat katumus- ja työliike. Veljet sisällyttivät työetiikkaansa toisten auttamisen ja työskentelivät vain ruokapalkalla. He eivät arvottaneet työtä ansioiden tai omaisuuden kartuttamisen perusteella, vaan yhteisön apua tarvitsevien tarpeista käsin. He kieltäytyivät esimiesasemista ja käsittelemästä rahaa. Työn arvoa ei fransiskaanisessa ajattelussa voida objektivoida siitä saatavaan taloudelliseen hyötyyn. (Hyvä artikkeli tästä aiheesta on D. Floodin ”Fransiskaaniliikkeen synnyn yhteiskunnallinen luonne” teoksessa Keskiajan kevät. Kirjoituksia Eurooppalaisen kulttuurin juurista, toim. T. Lehtonen, WSOY 2001.)

Vappuna kannattaa syventyä miettimään sekä työn että juhlan yksilöllistä merkitystä ja niiden kontribuutiota yhteisölle tai yhteiskunnalle. Samalla on syytä muistaa, että työnteko on etuoikeus, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Juhla ilman työtä ei sekään vastaa tarkoitustaan. Työnteko ei toki tee välttämättä sekään autuaaksi, mutta tänä vappuna yhden työn sankarin autuuteen pääsemistä voi seurata myös netistä livenä.

Lue myös kirjoitukset Uskonnot, väkivalta ja nykyhetken maailma sekä ”Kun sapatti oli ohi” – työetiikan teologiaa toisaalla tässä blogissa. 

Advertisements
Avainsanat: , , ,