Jeesuksen rukous

Posted on Touko 22, 2011

0


Tänään vietetään Cantate-sunnuntaita eli on 4. sunnuntai pääsiäisestä. Evankeliumissa Jeesus rukoilee:

Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä. (Joh. 17:9-10)

Jos Jeesus aloittaisi julkisen toimintansa nyt, mitä hän tekisi ja puhuisi? Ei ole harvinaista kuulla erilaisia linjauksia siitä, millainen olisi moderni tai postmoderni Jeesus. Tämän ajan Messias.

Yhden mielestä Jeesus olisi aktivisti. Hän vastustaisi epäoikeudenmukaisia rakenteita ja patistaisi päättäjiä sosiaalisissa kysymyksissä. Toisen mielestä Jeesus olisi taiteilija, jonka töissä tämä maailma ja Jumalan valtakunta kohtaisivat. Kolmannelle nykyaikainen Jeesus olisi itähelsinkiläinen punkkari, joka on kyllästynyt epäaitoihin ja kliseisiin seurakuntalaisiin (kuten Helsingin seurakuntayhtymän tuottamassa näytelmässä Vuosaaren vapahtaja). Punkkari-Jeesus ja hänen tatuoidut bändikaverinsa aiheuttaisivat järjestyshäiriöitä ja pahennusta kotikulmillaan.

Jeesuksessa ja hänen toiminnassaan on monia puolia. On luontevaa ajatella, että nykyaikana Jeesus puhuisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Jeesus voisi olla taiteilijakin, ehkäpä myös punkkari. Mutta mitä sitten?

Erilaisissa nykyaikaistuksissa minua häiritsee yleensä niiden yksiulotteisuus. Jeesuksesta tehdään helposti milloin minkäkin aatteen tai toiminnan mies. Osaltaan tällainen puhe saattaa toki pitää paikkansa, mutta sen kääntöpuolena voi olla Jeesuksen ainutlaatuisuuden unohtuminen.

Jeesus oli – kuten me tiedämme – kiertelevä opettaja ja parantaja. Markuksen evankeliumin (1:22, 27) mukaan Jeesus kuitenkin erosi muista samanlaisista toimijoista siinä, että hän opetti ”niin kuin se, jolle on annettu valta”. Jeesuksen puhe oli erilaista verrattuna muiden uskonnollisten opettajien puheisiin.

Jeesuksen erityisyys ja valta näkyivät myös hänen parannustoiminnassaan, mihin liittyi syntien anteeksi antaminen ja erilaiset tunnusteot (esim. Mark. 2:1-12). Tällainen toiminta herätti hämmennystä ja siinä on suuri ero verrattuna meidänkin aikamme aktivisteihin, taiteilijoihin ja punkkareihin.

Paitsi että Jeesus oli syntisten ystävä, opettaja ja parantaja, hän oli ennen kaikkea rukoilija. Meidän äsken kuulemamme evankeliumi on ote Jeesuksen jäähyväisrukouksesta. Se on Johanneksen evankeliumin luvusta 17, joka on siitä ainutlaatuinen Raamatun luku, että se on kokonaan rukousta.

Jeesus rukoilee omiensa puolesta. Niiden puolesta, joissa hän tulee kirkastetuksi. Evankeliumissamme Jeesus sanoo, että hänen seuraajansa uskovat, että hän on Jumalan lähettämä. Jeesus oli erilainen messias kuin oli odotettu, eivätkä kaikki uskoneet häneen. Tässä on ero maailman ja Jeesuksen seuraajien välillä.

Jeesus sanoo, että hän tulee kirkastetuksi niissä ihmisissä, jotka Isä on hänelle antanut. Evankeliumissa sanottiin, että hänen välityksellään he ovat ottaneet Jumalan sanat omikseen. Jeesus on puhunut ihmisille sen (kr. ta rhemata), minkä Isä on puhunut  hänelle. Näiden ikuisten sanojen välittäminen oli Jeesuksen tehtävä.

Juuri tähän liittyy Jeesuksen rukouksen voima. Hän on tullut Isän luota ja on jatkuvasti yhtä Isän kanssa. Jeesuksen seuraajissa tämä herätti kiinnostusta ja huomiota. Luukas (11:1) kirjoittaa evankeliumissaan: Kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: ’Herra, opeta meitä rukoilemaan (…)’.

Jeesus vastasi tähän pyyntöön opettamalla Isä meidän -rukouksen. Paavi Benedictus kirjoittaa asiasta hyvin Jeesus-kirjassaan:

Kun opetuslapset havaitsivat Jeesuksen rukoilevan, heissä herää toive että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan. (…) Jeesuksen toiminta kokonaisuudessaan nousee rukouksen pohjalta ja on rukouksen kantamaa. Olennaiset tapahtumat hänen tiensä varrella  kun hänen salaisuutensa vähä vähältä paljastuu  liittyvät rukoukseen. Pietari tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pyhäksi tilanteessa, jossa opetuslapset ovat rukoilevan Jeesuksen seurassa (Luuk. 9:1922), ja myös Jeesuksen kirkastumista edeltää rukous (Luuk. 9:28-29). (Benedictus XVI, Jeesus Nasaretilainen, ensimmäinen osa. Suom. Jarmo Kiilunen, Edita 2008, ss. 145−146.)

Rukous on avain Jeesuksen ymmärtämiseen. Rukous on keskeinen osa Jeesuksen persoonaa ja toimintaa. Jos halutaan spekuloida sillä, millainen Jeesus tänä päivänä olisi, täytyy lähtökohdaksi ottaa hänen rukouselämänsä ja yhteys Isään.

Kun Jeesus rukoilee, hän tekee sen ”ihmisenä ja osallistuu samalla Jumalana kaikkien hyvien lahjojen jakamiseen” meille. Myös Heprealaiskirje viittaa tähän puhuessaan Jeesuksesta ylipappina.* Johanneksen evankeliumin lukua 17 kutsutaan myös Jeesuksen ylimmäispapilliseksi rukoukseksi. Isä meidän -rukouksen ohella se kuuluu Jeesuksen tärkeimpiin opetuksiin. Jeesus rukoilee sen juuri ennen vangitsemistaan.

Hän päättää rukouksensa sanoihin: Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä (Joh. 17:26). Rukous ja rakkaus kuuluvat näin yhteen Jeesuksen opetuksessa.

Kristus on esimerkki. Jos meidän Herramme rukoilee omiensa puolesta, se kannustaa muitakin tekemään samoin. Rukous on yhteyttä Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Rukous tekee osalliseksi siitä yhteydestä, joka Jeesuksella Jumalan Poikana on Isään Pyhän Hengen kautta. Rukouksessa osallistutaan Jeesuksen jatkuvaan rukoukseen.

Rukous on myös asennetta ja toimintaa. Vanhan viisauden mukaan meidän mielemme tulee olla ”sopusoinnussa äänemme kanssa”.** Rukouksen, sekä yksin että yhdessä, ja erityisesti esirukouksen toisten puolesta, tulee Kristuksen esimerkin mukaan sävyttää koko elämää.

* Kyrillos Aleksandrialainen, Commentarii in Joannem (11:8), Oxford 1965, vol. II, s. 689, 10; myös ACCS IV b, 240. Ks. esim. Hepr. 2:17, 3:1, 8:1, 9:11. Näin myös Kyrilloksen, ibid., mukaan. Kristuksen ei ylipappina tarvitse uhrata itsensä puolesta.
** Lat. mens nostra concordet voci nostrae. Pyhän Benedictuksen luostarisääntö (suom. Basam Books 2010), § 19:7.

Kirjoitus on toimitettu allekirjoittaneen näytesaarnan pohjalta.

Mainokset
Avainsanat: ,