Helluntain ihme

Posted on kesäkuu 17, 2011

2


Viime sunnuntaina vietettiin helluntaita, joka on Pyhän Hengen vuodattamisen juhla. Kyseessä on suuri juhlapyhä, kuten jo nimestäkin nähdään. Helluntai-sanan taustalla on ruotsinkielinen ilmaus  helig dag. Apostolien teoissa pyhästä kerrotaan seuraavasti:

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: »Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.» He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: »Mitä tämä oikein on?» Mutta jotkut pilkkasivat: »He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.» (Ap.t. 2:1-13)

Luukkaan mukaan taivaasta kuului kohahdus ja opetuslapset näkivät ”tulenlieskoja, kuin kieliä”, jotka laskeutuivat heidän päälleen. Tämä tapahtui Jerusalemissa, eli siellä, missä Jeesus oli ristiinnaulittu muutamaa viikkoa aiemmin. Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän ilmestyi opetuslapsille 40 päivän ajan, kunnes – uskontunnustuksen sanoin – ”astui ylös taivaisiin”.

Jeesuksen taivaaseenastumista nimitetään helatorstaiksi (ruotsin sanasta helig eli pyhä). Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen, että hän lähettää heille suojelijaksi ja puolustajaksi (kr. parakletos) Pyhän Hengen (Jh 14:16; 15:26). Kun tämä tapahtui, kaikki paikalla olleet kuulivat Jeesuksen opetuslasten puhuvan eri kansoista tuleville näiden omaa kieltä.

”He eivät tienneet mitä ajatella.” Tapahtuma on erikoinen ja hämmentävä. Yleensähän on niin, että eri kansoihin kuuluvien on vaikea ymmärtää toisiaan ja toistensa kieltä. Miksiköhän näin on? Kysymys on vanha ja se on kiinnostanut ihmistä aina.

Yksi vanhimmista vastauksista ongelmaan on Raamatun alussa oleva kertomus Babylonin tornista (Gen. 11:1-9). Ihmisten kerrotaan alunperin puhuneen yhtä kieltä, mutta he käyttivät tätä yhtenäisyyttään väärin, kun alkoivat rakentaa valtavaa tornia. Jumalan hajautti ihmiset ympäri maailmaa, sillä tämä ihmisten tarkoitus ei näyttänyt Hänestä hyvältä.*

Ihmisten kielet menivät sekaisin ja kaupunki jäi kesken. Syntyi monia kansoja, joille kehittyi oma kieli ja kulttuuri. Tämän on myyttinen selitys sille, että eri kulttuureista tulevien on aina ollut vaikea ymmärtää toisiaan. Kun Apostolien tekojen kertomus luetaan tätä taustaa vasten, huomataan tämän kirouksen murtuvan helluntaina.

Samaan asiaan viittaa kirkkoisien mukaan myös kertomus Nooan arkista (Gen. 6). Samalla tavalla kuin kaikki olivat yhdessä arkissa, pitäisi kaikkien olla myös yhdessä kirkossa.** Kristilliseen uskoon kuuluu, että kaikesta erilaisuudesta huolimatta kaikki kansat ja jokainen ihminen on kutsuttu yhteyteen Jumalan kanssa.

Pyhä Hengen vuodatuksessa maailma siirtyy uuteen aikaan. Eri kieltä puhuvien välille syntyy yhteys. Kirkko puhuu kaikkia kieliä, kaikkialla maailmassa. Kristillinen kirkko ja usko ovat kaikkia varten. Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille, kuten Jeesuksen lähetyskäsky Markuksen evankeliumin mukaan kuuluu (Mark. 16:15). Kaksi jaetta myöhemmin Jeesus sanoo, että hänen yksi hänen seuraajiensa tuntomerkeistä on, että he puhuvat vierailla kielillä. Monikielisyys on maailmanlaajan eli katolisen kirkon keskeinen piirre.

Kirkon ideaan kuuluu, että monista kansoista tulee yksi. Vatikaanin toinen kirkolliskokous opetti, että Jumala ei halunnut pelastaa ihmisiä yksittäin, vaan ”tehdä heistä kansan” (Lumen Gentium, 2). Kirkko on Jumalan kansa, joka tekee vielä maailmassa matkaa kohti taivasta. Kun kasteessa liitetään ja liitytään kirkkoon, niin silloin liitytään oikeastaan kansaan ja tullaan kansalaiseksi.

Kristillisessä perinteessä Pyhään Henkeen on usein viitattu rakkauden Henkenä. Kun Jeesuksen opetuslapset helluntaikertomuksessa ’täyttyvät Pyhällä Hengellä’, tämä ei viittaa vain ekstaattiseen kielilläpuhumistapahtumaan vaan ennen kaikkea kristilliseen peruskokemukseen Jumalan rakkaudesta. Kirkko ei rakennu ihmeiden vaan Jumalan rakkauden varaan.

Myös helluntain ajoitus viittaa Jumalan rakkauden täyttymykseen. Viideskymmenes päivä on toisesta pääsiäispäivästä laskien 49 päivän eli ”viikkojen viikon” kuluttua. Seitsemän viikkoa kuvastaa täydellisyyttä ja ajan täyttymistä. ”He olivat kaikki yhdessä koolla”, kuten Luukas muistuttaa. Ilmestyskirjassakin (7:9-10) luvataan, että kerran kaikki kansat ovat koottuna yhteen Jumalan valtaistuimen eteen: Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: – Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!

* Näin tulkitsevat esim. Johannes Khrysostomos, Gen. Hom. 30, 5; sekä Augustinus, In Joannem 6, 10, 2. ACCS I, 167.
** Vrt. Augustinus, In Ioannem 9, 11, 1; 11, 7, 2. ACCS I, 136.

Advertisements