Taivaallinen taukopaikka?

Posted on heinäkuu 20, 2011

1


Tiekirkkoja mainostetaan otsikon sanoilla, tosin ilman kysymysmerkkiä. Kesälomalla autoillessa olen pysähtynyt viime ja tänä kesänä usein katsomassa milloin minkäkin paikkakunnan kirkkoa. Keskiaikaiset kivikirkot patsaineen ja maalauksineen ovat kiinnostavimpia, ne muistuttavat ajasta, jolloin kirkko oli yleensä matkan määränpää eikä ”vain” taukopaikka.

On hyvä idea pitää kirkot auki kesäisin. Toivottavaa olisi, että mahdollisimman monet kirkot, ja varsinkin kulttuurihistoriallisesti merkittävät, avaisivat kolkuttaville ovensa. Allekirjoittaneelta jäi tänä kesänä harmillisesti näkemättä mm. Maarian kirkko Turussa, Merimaskun vanha puukirkko sekä (remontin vuoksi) Naantalin Birgittalaisluostarin kirkko.

Vielä on hyvä muistaa, että kirkoissa on kesäisin yleensä viileää, vaikka sää olisi helteinenkin. Jos muistissa on vain sukulaisen konfirmaatiomessu, jossa hikoiltiin puku päällä kilvan vierus- ja kohtalontovereiden kanssa, kannattaa testata, miltä viileä tiekirkko tuntuu. Varsinkin paksuseinäiset harmaakivikirkot ovat allekirjoittaneen kokemuksen mukaan mukavan viileitä.

Mutta voisiko kirkko tarjota matkailijoille muutakin virkistystä?

Kokemukseni mukaan tiekirkoissa ei yleensä tapahdu mitään. Kirkkoon poikenneella on yleensä mahdollisuus ostaa postikortteja ja esitteitä. Mitä taivaallista siinä on? Toisinaan korteissa on sentään jokin rukous tai uskonnollinen kuva.

Usein paikalla on myös opas, joka tietää kertoa paikasta jotain. Oppaiden tietotasossa on kuitenkin havaittavissa eroja. Kun tiedustelin viime kesänä eräässä tuomiokirkossa hiippakunnan tuomiorovastin nimeä, opas tarjosi virkaan jo eläkkeelle jäänyttä piispaa… toki kaikki eivät voi tuntea kaikkia.

Yleensä oppaat tietävät kertoa arkkitehdin ja tyylisuunnan lisäksi, minä vuonna kirkko on rakennettu, palanut, siirretty ja korjattu tai maalattu yms. Autoilija voi jatkaa maatkaansa sivistyneenä. Onko tämä kirkkomme strategia ja rakennusten tarkoitus?

Voisi olla hyvä, jos kirkoissa olisi mahdollista tehdä muutakin kuin perehtyä niiden  historiallisiin vaiheisiin ja ostaa postikortteja. Kuopion tuomiokirkolle on syytä antaa tunnustusta siitä, että siellä on sivualttarimaisella pöydällä Raamattu, palava kynttilä sekä kyniä ja paperia esirukouspyyntöjen kirjoittamista varten.

Voisivatko seurakunnat järjestää tiekirkoissa hartauksia? Ideaalitilanne olisi, että valtakunnallisesti voitaisiin sopia, että kaikissa tiekirkoissa olisi joka päivä aamu- ja iltahartaudet samaan aikaan. Toteutuksen ei tarvitsisi olla yhtenäinen, ja vaikka matkailija ei sattuisikaan kirkkoon juuri oikealla hetkellä, tulisi hän kuitenkin pyhään tilaan, jossa rukoillaan ja luetaan Raamattua säännöllisesti. Tästä muistuttaisivat muun muassa palavat kynttilät. Toiminnalla on hyvät mahdollisuudet myös vapaaehtoistyömuotoja kehitettäessä.

Virressä (512:4) pyydetään:

Tie kirkkoon anna löytää
ja luokse alttarin.
Kaipaamme armopöytää
ja lepopaikkaakin.
Näin, Jeesus, meitä kanna
kansasi keskellä.
Jo täällä meille anna
iäinen elämä.

Kirkot ovat ennen muuta rukouksen huoneita, joissa on tarkoitus saada voimia ja tarkistaa suuntaa ei vain yhtä lomareissua, vaan koko elämän matkaa ajatellen. Voisivatko tiekirkot jatkossa palvella enemmän tätä tarkoitusta?

Mainokset
Avainsanat: , ,