Kaavojen kangistuksesta kirkossa

Posted on heinäkuu 24, 2011

2


Eräässä varhaiskristillisessä freskossa on kuvattu aamun koitteessa yhteen rukoilemaan kokoontuneita kristittyjä. Hahmot seisovat itään, Auringon nousun suuntaan kääntyneinä. Heidän kätensä ja katseensa ovat kohotettuina, kaikki näyttää jotenkin seesteiseltä, hartaalta ja puhtaalta. Ex oriente lux – valo tulee idästä ja sinne päin kääntyminen merkitsee Kristuksen paluun odottamista.

Varhaiset kuvaukset kristittyjen yhteisistä kokoontumisista kertovat kiinnostavasti ensimmäisten kristittyjen ajattelusta ja jumalanpalvelustavoista. Tärkeitä tietoja antaa esimerkiksi Justinos Marttyyri (k. n. 165) teoksessaan Apologia, samoin myös toiselta vuosisadalta peräisin oleva kirkkojärjestys Didakhe. Varhaisimpia mainintoja kristittyjen kultillisista käytännöistä antaa jo apostoli Paavali kirjeissään (esim. 1. Kor. 11).

Varhaisiin teksteihin tutustuminen opettaa, että kristillisiä käytäntöjä alettiin strukturoimaan jo hyvin varhain. Seurakunnan kokoontumisille pyrittiin antamaan toistuva ja omaksuttava muoto. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun kirkollisia toimituksia kuulee moitittavan kaavamaisiksi ja kankeiksi. Miksi enää ei seurakunnissa rukoilla kuten freskoon ikuistetut tekivät? Miten ihmeessä kaavoihin on onnistuttu kangistumaan?

Kaavat ja seurakunnan järjestys

Toiset pitävät ihanteena rukousta, jota ei ole ”sidottu” johonkin tiettyyn kaavaan. ”Henki ei toimi aina samalla tavoin”, perustelu kuuluu. Tällaista tapaa noudattavissa yhteisöissä korostuu yleensä karismaattisen johtajan rooli ja toiminta. Kun yhteisö ei ole sopinut tilaisuuden kulusta, jonkun on silti ohjattava kokoontumista. Toiset vierastavat myös valmiiksi kirjoitettuja rukouksia. Sanojen tulisi tulla spontaanisti ja yksilöllisesti kuhunkin tilanteeseen ja jokaiselle ihmiselle.

On hyvä huomata, että kaava-asiassa ei kristinuskon tapauksessa ole kyse kahdesta eri historiallisesta vaiheesta. Alun karismaattinen liikehdintä ei ole ajan mittaan ”kangistunut” kaavoihinsa, vaan pikemminkin kyse on erilaisten järjestysten kehittymisestä. Luonnollisesti on niin, että kaavat ovat eri aikoina ja eri paikoissa vaihdelleet.

300-luvulle tultaessa eri puolilla valtakuntaa eläneiden kristittyjen noudattamat tavat alkoivat kuitenkin yhtenäistyä. Tähän kehitykseen vaikutti osaltaan myös kristinuskon aseman muuttuminen roomalaisessa maailmassa. Freskon kristityt alkoivat katakombien sijaan viettää palveluksiaan luvallisesti kaupungissa. Rooman kaupungissa kristittyjen ensimmäisiä kirkkoja oli nykyisen S. Giovanni in Laterano -basilikan kohdalla sijainnut kirkko.

Erilaiset kaavat ja julkisen rukouksen muodon säätely näyttävät kuuluvan kristilliseen käytäntöön kiinteästi. Tämä näkyy jo Paavalin toiminnassa ja hänen kirjeissään. Uusimmassa tutkimuksessa Paavalia pidetään nimenomaan tehokkaana organisaattorina, joka perusti seurakuntia ja antoi ohjeita niiden toimintaa ja kokoontumisia varten. Monien seurakuntien ongelma oli nimenomaan niissä vallitseva epäjärjestys. Korinttilaisille kirjoitetut kirjeet ovat tästä hyvä esimerkki (ks. esim. 1. Kor. 12; 14).

Paavali kirjoittaa mieluummin puhuvansa muutamia ymmärrettäviä kuin tuhansia hurmoskielen sanoja (1. Kor. 14:9). Kaiken on tapahduttava hyvässä järjestyksessä yhteiseksi rakennukseksi (1. Kor. 14:40). Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala (1. Kor. 14:33). Samoin on myös ehtoollisen vieton kohdalla (1. Kor. 11:23+). Seurakuntien julkista ja yhteistä rukousta on säädelty alusta alkaen, niin kauan kuin seurakuntia on ollut.

Rukoushetket varhaisessa kirkossa ja keskiajalla

Rukoushetkien taustalla ovat Kesarean piispa Basileios Suuren (k. 379) ja 500-luvulla Rooman lähettyville Subiacoon luostarin perustaneen Benedictus Nursialaisen monastiseen eli luostarikäyttöön miettimät rukoustavat. Perinteisen tavan mukaan munkit ja nunnat ovat kokoontuneet useita kertoja päivässä rukoilemaan yhdessä. Innoittajana on psalmin (119:164) kehotus ylistää Jumalaa: Seitsemästi päivässä minä Sinua ylistän! 

Perinteisen tavan mukaan rukoushetkiä on siis päivässä seitsemän, mikä on myös sakramenttien lukumäärä. Myös kuolemansyntejä opetettiin pitkään olevan seitsemän. Luomiskertomus käsittää seitsemän päivää, ja paratiisista karkotettu ihminen lankeaa seitsemästi päivässä (Sananl. 24:16; Luuk. 17:4). Monien hetkien ajankohdat nähdään jo Raamatussa asetetuiksi: Kuningas Daavid sanoo nousseensa ylistämään Jumalaa yöllä, sekä illalla, aamulla ja päivällä (Ps. 42:8; 88:1).

Jokaiselle rukoushetkelle on perinteisesti myös määritelty pelastushistorian tapahtumia, joita muistetaan niitä vietettäessä. Esimerkiksi matutinaan eli varhaisrukoukseen on kuulunut Kristuksen inkarnaation muistaminen. Matutinaa seuraavassa laudeksessa taas on keskitytty ylösnousemukseen, prima on perinteisesti ajoitettu hetkeen, jolloin Jeesus luovutettiin Pilatukselle, tertian aikaan Jeesus kruunattiin piikkikruunulla ja häntä piestiin, jne.

Rukoushetkien määrä ja ajankohdat ovat ajan saatossa hieman vaihdelleet. Osa hetkistä on esimerkiksi yhdistynyt kahdesta erikseen vietetystä palveluksesta yhdeksi (esim. matutinum ja laudes vietetään läntisessä perinteessä yleensä peräkkäin). Lännessä on palvelukset on myös jaoteltu ”suuriin” (horas maiores) ja ”pieniin” (horas minores) hetkiin.

Rukoushetkien ideana on kirkon jatkuva rukous. Eri puolilla maailmaa samoina hetkinä vietetyt palvelukset muodostavat ikään kuin aaltomaisen ketjun, joka kiertää jatkuvasti kaikkialla. Tämän voi todeta myös uusista rukoushetkien älypuhelinsovelluksista, joista on mahdollista nähdä, missä kaikkialla samaa sovellusta parhaillaan käytetään. Hengellistä elämää voi olla myös verkossa, vaikka kyseessä olisikin monisatavuotinen perinne.

Rukous luterilaisessa perinteessä

Kirkon perinteiset rukoushetket kuuluvat nykyisin myös luterilaisen kirkon käsikirjaan, joskin niitä käytetään seurakunnissa harvakseltaan. Jotkut vierastavat palveluksia niiden rakenteen vuoksi, toiset pitävät niitä ”katolisina” ja siksi vältettävinä, jotkut suosivat näitä molempia argumentteja. Luther itse, vaikka olikin elänyt luostarissa, piti rukoushetkiä kankeina ja raskaina.

Luterilaisessa perinteessä korostuvatkin sekä raamattu- että katekismusmeditaatio, jotka ovat luonteeltaan aktiivista tutkimista ja opiskelua. Näidenkin ”hengellisten harjoitusten” idea oli kuitenkin periaatteessa sama kuin rukoushetkien, eli käyttää mahdollisimman säännöllisesti tietty aika päivästä hengelliseen toimintaan. Meditaatiot eivät kuitenkaan ole luonteeltaan kovin yhteisöllisiä.

Nykyisten luterilaisten kaavojen mukaiset rukoushetket eivät merkittävästi eroa katolisen kirkon käyttämistä (suurin käytännön ero koskenee psalttaria sekä joitain yksityiskohtia). Kun olen toisinaan osallistunut matkoilla tai kotimaassa katolisen kirkon tilaisuuksiin, on niissä ollut tiettyä tuttuutta. Viimeksi osallistuin toissaviikolla Turussa Birgittalaissisarten iltarukoukseen (kompletorio). Palvelus oli yksinkertainen ja sisaret suorittivat sen rutiinilla ja hartaudella.

Huomioni kiinnittyi erityisesti siihen, miten luontevasti yksinkertainen ja ”kaavamainen” rukous toimitettiin. Luultavasti suurin syy luontevuuteen on toistojen määrä. Luterilaisissa kirkoissa rukoushetkiä vietetään niin harvakseltaan, enimmillään ehkä muutaman kerran viikossa, että luontevan rutiinin syntyminen vie pakostakin vielä kauan. Tästä huolimatta pidän esimerkiksi Helsingin tuomiokirkon rukoushetkiä hyvin toteutettuina, toivottavasti käytäntö leviää myös laajemmalle.

Ei ole kirkkoa kaavoihin katsominen

Voisiko olla niin, että kyse ei kirkossa lopulta ole kaavoihin kangistumisesta vaan kaavoissa kangistumisesta? Kaavat itsessään eivät  – ainakaan välttämättä – kangista ketään tai mitään. Ratkaisevaa on, miten kaavaa sovelletaan ja käytetään. Koulutus ja kokemus ovat tässä rutiinin kanssa avainasemassa.

Esimerkiksi jumalanpalveluksen tai rukoushetken kaavan omaksuminen luo pohjan koko seurakunnan yhteiselle soveltamiselle ja tekemiselle, jossa aktiivinen tekijä lopulta vaihtuu tapahtuman objektiksi. Liturgian suunta on aina Jumalaan päin, siksi freskossa kuvatut kristityt seisovat kaikki kasvot samaan suuntaan. Kaikki ei ole aina niin spontaania, miltä saattaa näyttää.

Advertisements
Avainsanat: ,