Lähikuvassa Eero Huovinen

Posted on lokakuu 16, 2011

1


Jaakko Tapaninen, Lähikuvassa Eero Huovinen. Helsinki: Otava 2010.

Eero Huovinen on kiinnostava henkilö. Jäätyään eläkkeelle Helsingin piispan virasta emeritus on saarnannut radiossa, toimittanut valtioneuvos Harri Holkerin hautaansiunaamisen ja julkaissut uuden kirjan. Huovinen toimii myös Helsingin yliopiston hallituksessa ja on mukana ekumeenisissa keskusteluissa.

Kotimaa-yhtiöiden toimitusjohtaja Jaakko Tapanisen kirjoittama Lähikuvassa-teos pyrkii valottamaan arvoituksellisen Huovisen persoonaa faktoihin pohjautuen ja niitä tulkiten. Kymmenkunta lukua käsittävä kirja on sujuvaa luettavaa, joskin allekirjoittanutta häiritsivät eräät teoksen konsulttikieliset sanankäänteet.

Teoksen alussa Tapaninen alleviivaa journalistisen metodin puutteita henkilökuvan maalaamisessa. Kokonaisuus on kuitenkin toimiva. Teosta on arvosteltu siitä, että se ei valaise Huovisen ajattelua tarpeeksi ja esimerkiksi rekisteröityihin parisuhteisiin liittyvät asiat jäävät epäselviksi. Kritiikki osuu osittain oikeaan, mutta monien piispojen lausunnot aiheesta ovat olleet siinä määrin  vaikeaselkoisia, ettei vika liene yksin toimittajissakaan.

Teosta on kiinnostava lukea vaikuttamisen ja vallan näkökulmasta. Millaisena vaikuttajana Tapaninen Huovisen esittää? Välillä kirjoittaja sortuu liialliseen ihailuun ja hehkutukseen, mistä nälkäryhmää käsittelevä luku 6 on hyvä esimerkki:

Vaikka prosessi on mutkikas ja rasittavakin, Huovinen nauttii joka käänteestä. Uudet vallankäyttäjätuttavat, jotka tuntuvat hyväksyvän hänet, terästävät häntä. Entinen tuomiokapitulivirasto verkostoituu nyt vauhdilla. (s. 107)

Myös Huovisen yliopistouran kuvauksissa sorrutaan välillä erikoisiin yleistyksiin, Nälkäryhmä-luku kuitenkin vie voiton. Tapanisen mukaan:

Kun asiat perusteli hyvin ja esitti vakuuttavasti oikealla foorumilla ja mielellään tutuille ihmisille, maailmaan saattoi vaikuttaa. (s. 103)

Erilaisissa yhdistyksissä ja luottamustehtävissä toimineet ovat saattaneet huomata toisinaan myös päinvastaista. Teoksen triumfalismi on kuitenkin vasta nousukiidossa, luku päättyy selkeään päälauseeseen: ”Näin Suomessa vaikutetaan” (s. 107). Lukua voi suositella jokaiselle vaikuttamisesta kiinnostuneelle.

Teoksen parhaaseen antiin kuuluvat Huovisen varhaisvaiheiden kuvaus sekä piispan työstä kertovat jaksot. Antti Kylliäistä, katolisen kirkon kardinaaleja ja muita kirkollisia hahmoja kuvataan usein kiinnostavasti. Myös tsunami-onnettomuus saa teoksessa paikkansa.

Huovisen omia teoksia tuntevat tuskin saavat teoksesta paljoakaan uutta tietoa, suuri osa anekdooteista on kerrottu esimerkiksi Huovisen teoksissa Pappi?, Käännä kasvosi Herra ja Avoin taivas. Tapanisen piirtämä henkilökuva kuitenkin palvellee hyvin sitä lukijoiden joukkoa, joka on kiinnostunut Huovisesta henkilönä ja hänen vaiheistaan sekä piispan työstä. Kävikö kuitenkin lopulta niin, että mediapelin hallitseva Huovinen veti pidemmän korren ja säästi mehukkaimmat jutut muistelmiinsa, joiden kirjoittamisen aloittamisesta Tapaninen käsittääkseni ensimmäisenä raportoi?

Kiinnostuneimmat lukijat, tai innokkaimmat fanit, voivatkin hankkia hyllyynsä Huovisen juuri ilmestyneen teoksen Lähdön aika, joka käsittelee hänen viimeistä vuottaan Helsingin piispana. Teoksesta on uutisoitu – ehkä jo liikaakin – Kotimaa24-sivustolla, mikä kertoo osaltaan siitä, että Huovinen on edelleen kirkon  vahvoja vaikuttajia sekä tietenkin mielenkiintoinen persoona, joka ei helpolla taivu mihin tahansa lähikuvaan.

Mainokset
Avainsanat: ,