Tarina alusta loppuun

Posted on marraskuu 21, 2011

0


Raamattu alkaa kertomuksella maailman luomisesta (Genesis) ja päättyy uuden maailman luomiseen (Ilm. 20-21, ks. myös luku 7). Uusi testamentti alkaa Jeesuksen sukuluettelolla, joka palautuu Matteuksella patriarkka Aabrahamiin (Matt. 1:1-2), Luukkaalla aina Jumalaan saakka (Luuk. 3:38). Tarinan kaari on pitkä.

Tuomiosunnuntai on kirkkovuoden päätös. Sen aiheena on maailman lopussa tapahtuva viimeinen tuomio, jonka kaikkivaltias tuomari Kristus (kr. pantokrator) suorittaa (Joh. 5:22). Pyhän toinen nimitys on tästä syystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai.  Paradoksaalisesti alku on tässä lopun tuomari, sillä Kristus on kaiken alku (kr. arkhe, Joh. 1:1). Mutta mitä tapahtuu kertomuksen keskikohdassa?

Eräänlainen kaanonin välitilinpäätös on Vanhan testamentin viimeisen kirjan eli Malakian opetus viimeisestä tuomiosta (ks. esim. Mal. 3:5). Tässä on yhtäläisyys myös tuomiosunnuntain evankeliumiin, jossa Jeesus erottaa vuohet ja lampaat toisistaan (Matt. 25:31-46). Lopussa ratkaisevat siis teot.

Raamatun kirjoituksissa alun ja lopun teemat ovat usein esillä ja kytkeytyvät moniin asioihin. Alku ja loppu ovat jokaisen tarinan perusosat, jotka tunnistettiin jo antiikissa. Alun ja lopun välille jäävä osa kuvaa yleensä muutosta. Kertomukset ovatkin luonteeltaan muutoksen kuvauksia. Maailma muuttuu, ajat muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Kaiken muutoksen keskellä tietyt peruskertomukset kuitenkin pysyvät.

Englantilainen professori Gerard Loughlin muistuttaa teoksessaan Telling God’s Story. Bible, Church and Narrative Theology (Cambridge 1996), että kirkon tehtävä on postmoderninakin aikana muistuttaa kristinuskon suuresta peruskertomuksesta. Vaikka monet ovatkin kuuluttaneet suurten kertomusten kuolemaa, Loughlinin mukaan maailma on silti osa Jumalan kertomusta eikä päinvastoin. Hän painottaa  ihmisten ja yhteisöjen identiteetin perustuvan tarinoihin,  joita edelliset sukupolvet kertovat seuraaville ja ne vuorostaan edelleen.

Kristuksen kuninkuuden sunnuntai muistuttaa, että armo ja oikeudenmukaisuus ovat kristinuskon ja kristillisen kirkon suuren tarinan kaksi perusteemaa. Yhtäältä kaikki vääryys ja paha joutuu kerran Jumalan oikeudenmukaisen tuomion alle,  toisaalta tuomarina on Kristus, joka on maailman pelastaja.

Suuren kertomuksen loppunäytös on perusväritykseltään moraalinen, hyvyys ja oikeudenmukaisuus saavat viimeisen sanan. Loppua ja alkua ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Ympyrän sulkevat Johanneksen ilmestyksen sanat ’Minä olen A ja O, alku ja loppu’, sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias (Ilm. 1:8).

Mainokset