Syntyi neitsyt Mariasta…

Posted on joulukuu 18, 2011

1


Adventtiaikana valmistaudutaan Jumalan Pojan syntymään. Kuten tunnettua, Jeesuksen synnytti hänen äitinsä Maria, joka oli kihlattu Joosefille. Tänään kirkoissa luettavan Matteuksen evankeliumin kappaleen mukaan ennen heidän liittonsa vahvistamista kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana (Matt. 1:18).

Matteus kertoo, että tapahtunut herätti Joosefissa epäluuloja ja tämä aikoi purkaa kihlauksen. Tapahtumien kulku kuitenkin kääntyi, mistä syystä Mariaan on kirkossa jo kaksi vuosituhatta liitetty epiteetti neitsyt, kreikaksi parthenos. Tämän uskomuksen ”isänä” on tietenkin pidettävä Joosefia. Ketäs muutakaan?

Jeesuksen neitseellinen syntymä on synnyttänyt epäilyjä kaikkina aikoina. Esimerkiksi Keisari-filosofi Julianus Luopio totesi eräässä kirjeessään 360-luvulla, että ”ei voi mitenkään olla mahdollista, että Jumalana pidetty voi mennä kohtuun” (Ep. 55). Samantyyppisiä näkemyksiä esittää myös juutalainen Tryfon Justinos Marttyyrin (k. n. 165) Dialogissa (II, 64−78). Seuraavassa pohdin tämän kristillisen opetuksen merkitystä.

Neitsyt vai neanis?

Justinoksen keskustelukumppani Tryfon lienee ensimmäisiä, jotka ovat huomauttaneet Jesajan kirjan tunnetun messias-ennustuksen puhuvan neitsyen sijaan nuoresta naisesta (Jes. 7:14; hepr. almah). Koska ensimmäiset kristityt lukivat pyhiä kirjoituksia eli Vanhaa testamenttia pääasissa kreikankielisenä käännöksenä, jossa almah on käännetty sanalla parthenos, heille syntyi virheellinen käsitys Vapahtajansa syntymästä. Alkuperäinen hepreankielinen teksti ei puhunut neitsyistä mitään. Justinoksen vastaus Tryfonille ei ole argumenttina erityisen hyvä, mutta puheenvuorona viihdyttävä:

Hänestä ennustettiin myös näin (Jes. 7:14): “Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.” Jos tämä, josta Jesaja puhuu, ei syntynyt neitseestä, miksi Pyhä Henki julistaa: “Katso, Herra itse antaa teille merkin: katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.” Jos tämä kerran kaikkien muiden esikoisten tapaan olisi syntyvä yhdynnästä, miksi Jumala sanoo antavansa merkin, joka ei ole yhteinen kaikille esikoisille? Tämä on kuitenkin todellisena ja luotettavana merkkinä koko ihmissuvulle: kaikkien luotujen esikoinen on ottanut lihan hahmon ja tullut lapseksi neitseellisestä äidistä. Tämän Jumala on ennalta ilmoittanut profeetallisen Hengen välityksellä eri tavoin, kuten olen teille kertonut, jotta hänet tunnistettaisiin, kun hän ilmestyy kaikkeuden Luojan voimasta ja tahdosta. Vastaavalla tavalla Eeva syntyi yhdestä Aadamin kylkiluusta ja kaikki elolliset olennot syntyivät alussa Jumalan Sanasta. Te olette kuitenkin juljenneet muuttaa sitä käännöstä, jonka teidän vanhimpanne ovat valmistaneet Egyptin kuningas Ptolemaioksen luona. Te sanotte, että heidän käännöksensä ei ole oikea, vaan tämä: “Katso, nuori nainen tulee raskaaksi.” Ikään kuin olisi suurikin uutinen, että nuori nainen tulee raskaaksi yhdynnästä! (…) te ette saa pitää mahdottomana, että Jumala voi tehdä kaiken mitä tahtoo. Ennen kaikkea, koska hän on ennustanut näin tapahtuvan, teidän ei tule juljeta muuttaa tai vääristellä profetioita. Sillä tavalla te teette vahinkoa vain itsellenne, ette Jumalalle. (Dial. II, 84, suom. Matti Myllykoski)

Justinokselle Marian neitsyys liittyy selvästi, siihen mikä on hänen mukaansa aiemmin ennustettu kirjoituksissa. Se ei kuitenkaan liene inkarnaation eli Jumalan ihmiseksi tulemisen kannalta kaikkein keskeisin asia vaan siihen liittyvä erityinen tekijä, joka alleviivaa ihmeellistä tapahtumaa ja joulun salaisuutta.

Hieman Justinosta myöhemmin vaikutti Lyonin piispa Eirenaios (k. n. 202), jonka ajattelussa Jumalan ihmiseksi tulemisella oli keskeinen merkitys. Valitettavasti kaikkia Eirenaioksen tekstejä ei ole säilynyt meille, vaan joudumme turvautumaan myös toisten kirjoittajien tallettamiin lainauksiin. Eusebios Kesarealainen (n. 226−339) piti Eirenaioksen ajatuksia Jeesuksen syntymisestä tärkeinä. Jumala antoi pelastustyöstään neitsyen merkin (kr. to tes parthenou semeion). Samalla hän torjuu Jesajan kirjan kohdan 7:14 kääntämisen ”nuoreksi naiseksi” eli kreikan sanalla neanis (HE V, 8). Tämän käännös olisi hukannut tärkeän pelastushistoriallisen merkin.

Käsitys ”neitsyen merkistä” liittyy siis selvästi monilla kirjoittajilla Jeesuksen messiaanisuuteen. Nikean uskontunnustuksessa (vuodelta 325) samaa seikkaa tähdennetään sanomalla Jeesuksen olevan

Tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten
ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
ja syntyi ihmiseksi
(…)
niin kuin oli kirjoitettu

Viittaus kirjoituksiin muistuttaa sitä, että vanhan liiton lupaukset täyttyivät Betlehemin tallissa. Messias syntyi ja häntä oli tiedetty pitkään jo odottaakin.

Suljettu portti

Keskiaikaisessa jouluhymnissä Gaudete, gaudete tulkitaan allegorisesti Hesekielin kirjan kohtaa suljetusta portista (44:1−3). Ihmisten pelastus saapuu maailmaan suljetun portin läpi, Ezechielis porta clausa pertransitur, unde lux est orta salus invenitur. Keskiajan teologit ymmärsivät Neitsyt Marian olevan tuo portti. Suljettu portti muistuttaa samalla myös erosta ihmisen ja Jumalan välillä. Synti on sulkenut paratiisin portin.

Hippon piispa Augustinus (354−430) piti tärkeänä sitä, että Marian neitsyys mainittiin uskontunnustuksessa. Kasteoppilailleen hän teroitti Kristuksen nöyryyttä ja Marian ainaista neitsyyttä seuraavasti:

Tämä Isän kanssa yhdenvertainen Jumala syntyi nöyränä Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta, jotta voisi parantaa ylpeät. Ihminen ylensi [exaltauit se homo, et cecidit] itsensä ja lankesi; Jumala taas nöyrrytti itsensä ja nousi ylös [humiliauit se deus et erexit]. Mitä on Kristuksen nöyryys? Jumala ojensi kätensä lamaantuneelle ihmiselle. Me lankesimme, Hän laskeutui − me olimme lamassa, Hän taivutti itsensä. Tarttukaamme kiinni ja nouskaamme, jotta emme joutuisi rangaistukseen. Hänen taipumisensa näet on tämä: syntymä Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta. Ja juuri tämä inhimillinen syntymä on nöyryydessään korkea. Miten niin nöyrä? Koska Hän on (nyt) ihmisistä syntynyt ihminen. Miten niin korkea? Koska (Hän syntyi) Neitsyestä. Neitsyenä [Maria] hedelmöittyi, neitsyenä synnytti, ja synnytyksen jälkeenkin neitsyenä pysyi. (Ad cathecumenos de symbolo III, 6, suom. JS)

Augustinus rakentaa kontrastin itsensä ylentäneen ja sen vuoksi langenneen ihmisen ja nöyrän Kristuksen välille. Jumala taivutti itsensä alas, jotta ihminen voisi saada Hänestä kiinni. Synnin vuoksi suljettu portti on jälleen avattu. Marian neitsyys on Augustinukselle tärkeä siksi, että hän uskoi perisynnin siirtyvän ihmiseen hedelmöittymisessä. Katkelman loppu julistaa jo Marian ikuista neitsyyttä (uirgo concepit, uirgo peperit, et post partum uirgo permansit). Myöhempien aikojen teologit ovat kehitelleet näitä ajatuksia monin tavoin ja jatkaneet siitä, mihin edelliset sukupolvet ovat jääneet.

Maa avautuu

Neitsyt Marian hahmon aatehistorialliset juuret voidaan jäljittää jo muinaisiin naisjumaluuksiin ja antiikin jumalattariin. Nämä yhdistettiin usein hedelmällisyyteen ja viljaan. Feminiininen Äiti-maa kuuluu myös samalle jatkumolle. Idea neitsyt Mariasta ei suinkaan syntynyt tyhjästä ja Luukkaan kynästä.

Tätä taustaa vasten avautuu myös profeetta Jesajan kirjan sanoihin perustuva keskiaikainen adventtihymni Rorate caeli. Hymin taustalla ovat sanat: Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus! Minä, Herra, olen tämän luonut (Jes. 45:8). Maan tulee avautua, jotta vanhurskaus voi versoa, suljettu portti on avattava. Näihän kuuluttaa myös psalmi 24: Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee!

Jesaja käyttää maanviljelemiseen liittyvää sanastoa puhuessaan pelastuksen hedelmästä, hieman samanlaista kuvaa käyttää myös adventtiajan teksteihin kuuluva Jaakobin kirje (5:7−11). Maan avautuminen muistuttaa myös siitä, että luvattu pelastus ei tullutkaan mahtavasti ja näyttävästi suoraan ylhäältä taivaalta, vaan sen hedelmä kasvoi maasta. Liike on siis ylhäältä alas ja taas ylös, kuten Augustinus − uusplatonistiseen tyyliin − kirjoitti. Samaan tapaan myös hymnissä todetaan ihmisen kaatuneen alas synnin seurauksena (”Peccavimus, et facti sumus tamquam immundus nos, et cecidimus”). Tällainen lukutapa antaa mielekkyyttä myös Matteuksen ja Luukkaan esittämille Jeesuksen sukuluetteloille (eroavaisuuksineenkin).

Peltoon kätketty aarre

Olen tottunut ajattelemaan, että mariologia eli oppi neitsyt Mariasta on kuin peltoon kätketty aarre Jeesuksen vertauksessa (Matt. 13:44). Aarteen löytäjä voi nostaa sen maasta ylös ihailtavaksi ja tarkastella sitä eri puolilta, mutta ennen kuin hän voi hankkia omakseen koko pellon, on aarre asetettava takaisin oikeaan kohtaansa. Toisin sanoen on ymmärrettävä, mikä merkitys Marialla on koko kristinopin kokonaisuudessa. Väittely siitä, oliko Jeesuksen äiti neitsyt vai ei, ei ole ainoastaan hyödytöntä vaan myös ”hedelmätöntä” siinä merkityksessä kuin yllä on esitetty.

Jos peltoon kätkettyä aarretta pidetään koko ajan käsissä, se peittää ympärillä avautuvan maiseman. Jos se taas jää pellon kätköihin, maan todellista arvoa ei ymmärretä. Teologisessa keskustelussa on aina nähtävä enemmän vaivaa kokonaisuuksien hahmottamiseksi kuin tartuttava yksittäisiin kristinopin palasiin. Jotta voi saada aarteen, on hankittava omaksi koko pelto.

On kiinnostavaa kysyä, mihin kaikkeen kysymys Jeesuksen erikoisesta syntymästä kristinopissa oikeastaan liittyykään. Yllä Marian neitsyys on asetettu osaksi Vanhan testamentin messiaanisten ennustusten ymmärtämistä. Asiaan liittyvät soteriologiset eli pelastuopilliset kysymykset muodostavatkin jo oman aihepiirinsä, mitä itse kunkin kannattaa joulunpyhinä miettiä. Niin Joosefkin teki:

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. (Matt. 1:19−24)

Mainokset