Jeesuksen nimi ja pyhä perhe

Posted on joulukuu 30, 2011

1


Vuodenvaihde on tärkeä kirkollinen juhla, vaikkei erityisemmin huomiota nykyisin herätäkään. Jo ennen vuodenvaihteen nykyistä ajoitusta  kristityt muistivat joulun oktaavina Jeesuksen nimeä (oktaavi tarkoittaa kahdeksantena päivänä vietettävää jälkijuhlaa). Uuden vuoden aattona joulusta on kulunut kahdeksan päivää, jolloin Jeesus juutalaisen tavan mukaan ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimi.

Pyhän evankeliumi on kirkkovuoden lyhimpiä. Vain yhden jakeen mittainen virke on kuitenkin sisällön puolesta painava:

Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. (Luuk. 2:21)

Luukkaan mukaan enkeli ilmoitti Jeesuksen syntymän lisäksi myös lapselle annettavan nimen.  Samalla tavoin kirjoittaa myös Matteus, vaikkakin sillä erotuksella, että hänen mukaansa nimenanto oli Joosefin tehtävä (Matt. 1:21). Jeesus eli kreikaksi Iesous on kreikankielinen muoto heprealaisesta nimestä Jehoshua (Joosua), joka tarkoittaa ’Herra pelastaa’. Varhaisen kirkon teologeilla ei mennyt kauaa nimien välisen yhteyden huomaamiseen.

Kansanmiehet Jeesus ja Joosua

Joosuan kirjaa kommentoineet kirkkoisät panivat merkille, että lopulta kansan vei perille luvattuun maahan Mooseksen seuraaja Joosua.  Matka Egyptin orjuudesta luvattuun määränpäähän alkoi Mooseksen johdolla. Matkalla Jumala antoi kansalleen lakinsa Siinain vuorella. Luvattuun maahan päästiin lopulta yhden sukupolven kuluttua, laintaulut saanut Mooses itsekin sai vain katsella maata kaukaa ennen kuolemaansa. Mooseksen laulu (5. Moos. 32), joka kuuluu ortodoksisessa perinteessä psalmien rinnalla laulettaviin oodeihin, sijoittuu tähän tilanteeseen.

Jeesuksen ja Joosuan yhteys lienee ollut selvä jo melko varhaisesta vaiheesta, kuten Matteuksenkin tarjoama selitys antaa ymmärtää. Jeesus ”pelastaa kansansa sen synneistä”. Myöhemmin Apostolien teoissa myös Luukas yhdistää Jeesuksen nimen pelastukseen. ”Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” (Ap.t. 4:12).

Jotta kansan voi pelastaa, se täytyy ensin koota ja yhdistää. Vatikaanin toisen konsiilin isät opettivatkin viisaasti vuonna 1964:

Jumala ei kuitenkaan halunnut pyhittää ja pelastaa ihmisiä yksitellen, ilman minkäänlaista keskinäistä yhteyttä, vaan hän halusi tehdä heistä kansan, joka tuntisi hänet totuudessa ja palvelisi häntä pyhyydessä. Sen tähden hän valitsi Israelin kansan omaksi kansakseen, jonka kanssa hän solmi liiton ja jota hän asteittain opetti ilmoittaen itsensä ja tahtonsa suunnitelman sen historiassa ja pyhittäen sen itselleen. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin valmisteluna ja vertauskuvana sille uudelle ja täydelliselle liitolle, joka solmittaisiin Kristuksessa, ja sille täydellisemmälle ilmoitukselle, jonka antaisi itse lihaksi tullut Jumalan Sana. (Lumen gentium, II, 9)

Israelin kansa esitetään yllä esikuvaksi siitä, mikä myöhemmin oli tuleva. Ajatus kirkosta uutena Israelina oli toki paljon vanhempi, mutta muistutus kirkosta (Jumalan) kansana on tarpeellinen yksilöllisyyttä korostavassa ajassa. Kansa ei ole tässä käytössä ahdas nationalistinen roturyhmä vaan universaali joukko:  ”Uuteen Jumalan kansaan ovat kaikki ihmiset kutsutut” (ibid. II, 13).

Kansojen pyhä perhe

Joulun oktaavia edeltävä päivä on katolisessa perinteessä Pyhän Perheen juhla, harmillisesti tämä tapa ei ole periytynyt luterilaiseen kirkkovuoteen. Yllä lainattu konstituutio Lumen gentium päättyy Jeesuksen äitiä Neitsyt Mariaa käsittelevään lukuun, jonka lopussa lausutaan juhlallisesti:

Pyhälle kirkolliskokoukselle tuottaa suurta iloa ja lohdutusta se tosiseikka, että myöskään erossa olevien veljiemme joukosta ei puutu niitä, jotka osoittavat Herran ja Vapahtajan äidille hänelle kuuluvaa kunnioitusta. Näiden joukossa ovat erikoisesti idän kristityt, jotka hartaasti ja palavasti yhtyvät ainaisen Neitsyen ja Jumalansynnyttäjän kunnioittamiseen. Kääntykööt kaikki uskovat maailmassa hellittämättä anomuksineen Jumalan ja ihmisten äidin puoleen, jotta hän, joka oli mukana alkukirkon rukouksissa, nytkin taivaassa korotettuna yli kaikkien autuaitten ja enkeleitten rukoilisi kaikkien pyhien yhteydessä puolestamme Poikaansa, kunnes kaikki kansojen perheet, yhtä hyvin ne, jotka kantavat kristityn kunnianimeä kuin ne, jotka eivät vielä tunne Vapahtajaa, rauhassa ja yksimielisyydessä kootaan onnellisesti yhdeksi ainoaksi Jumalan kansaksi pyhän ja jakamattoman Kolminaisuuden kunniaksi. (Ibid. VII, 69)

Piispat näkivät Marian olevan avainasemassa ”kansojen perheen” yhdistämisessä. Vaikka Marian asemaan ja kunnioitukseen liittyykin ekumeenisia ongelmia, on Jeesuksen äidissä myös yhdistävä puolensa, sillä kristikunnan enemmistön lisäksi myös muslimit ja Koraani pitävät häntä korkeassa arvossa. Voisiko Nasaretin Pyhä Perhe olla (esi)merkki yhteydestä, sisaruudesta ja veljeydestä, kaikille kirkoille kansoille?

Temaatikko toivottaa kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta jo tänään Pyhän Perheen päivänä!

Advertisements
Avainsanat: ,