Kiusausten maa

Posted on maaliskuu 2, 2012

1


Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. (Mark. 1:12-13)

Jeesus kastettiin Jordan-virrassa, minkä jälkeen häntä koeteltiin autiomaassa. Virran varsi vaihtui kuivaan autiomaahan, joka miellettiin entisaikoina pahojen henkien paikaksi. Ennen julkisen toimintansa aloittamista Jeesus paastosi 40 päivää ja oli Saatanan kiusattavana.

Markuksen evankeliumin kiusauskertomus on lyhin synoptisten evankeliuminen vastaavista. Myös Matteus ja Luukas kertovat Jeesuksen menosta autiomaahan, vaikka esittävätkin siellä eteen tulleet kiusaukset hieman eri tavoin (Matt. 4:1-11; Luuk. 4:1-13). Kertomukset ovat innoittaneet monenlaisia tulkintoja ja kiusausten visualisointia on toteutettu myös taiteilijoiden voimin.

Amerikkalainen teologi Stanley Hauerwas kiinnittää Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan (Matthew, 2006, s. 50-51) huomiota siihen, että Jeesusta kiusannut paholainen on ”tottelemattomuuden mysteerin ruumiillistuma”. Hän jatkaa, että paholaisen olemuksesta johtuu myös tämän toimintatapa ”houkutella” tai ”kiusata”, kuten suomeksi on perinteisesti sanottu (vrt. englannin kielen ’tempt’ ja ’temptation’). ”Koetella” olisi myös hyvä suomennos.

Markus kertoo Jeesuksen olleen peirazomenos, minkä kääntäminen onnistuisi kaikilla mainituilla vaihtoehdoilla. Matteus käyttää samasta kannasta johdettua sanaa kertoessaan autiomaan tapahtumista: ”Silloin kiusaaja (ho peirazon) tuli hänen luokseen ja sanoi…” (Matt. 4:3). Kiusaaminen merkitsee tässä Jeesuksen persoonan ja hänen tehtävänsä koettelua. Kyse ei ole vain ilkeämielisestä nimittelystä ja viisastelusta, vaan kiusaajan päämäärä on pysäyttää Jeesuksen toiminta ennen kuin se on kunnolla ehtinyt alkaakaan.

Hauerwasin mukaan Jeesus toistaa autiomaassa Israelin kansan koetukset Egyptistä lähdön jälkeen. Matkalla orjuudesta kohti luvattua maata israelilaiset joutuivat monenlaisiin kiusauksiin ja kärsivät nälkää. Tottelemattomuuttakin mahtui matkalle useaan otteeseen. Autiomaassa ihminen joutuu kosketuksiin myös sisäisen kuivuuden kanssa. Kun kaikki ärsyttää, on vaikea pitää alkuperäinen määränpää mielessä, vaikka matkaan olisikin lähdetty suurella innolla.

Edellisessä kirjoituksessani kiinnitin Basileios Suuren kohdalla huomiota paaston ja paratiisin väliseen yhteyteen; Jeesuksen paasto autiomaassa puolestaan luo linkin autiomaan ja paratiisin välille. ”Autiomaasta, puutarhan vastakohdasta tulee sovinnon ja parantumisen paikka. Villieläimistä, jotka luomakunnan kapinan ja kuoleman mahdin vuoksi ovat ihmiseen kohdistuvan uhan konkreettisin muoto, tulee ystäviä niin kuin kerran paratiisissa”, kirjoittaa paavi Benedictus XVI Jeesus-kirjassaan (suom. 2008, s. 48). Tapahtumilla on esikuvansa myös siinä, mitä kuningasten kirjassa kerrotaan profeetta Elian vaiheista (esim. 1. Kun. 17:6; 19:5-8).

Paratiisin ja autiomaan yhteys käy ilmi myös kirkkovuoden kulussa. Sekä kiusaus- että syntiinlankeemuskertomus kuuluvat molemmat viime eli invocavit-sunnuntain teksteihin kaikissa vuosikerroissa. Hauerwas viittaa kommentaarissaan viisaasti seikkaan, joka yhdistää molempia kertomuksia. Paholainen lähestyy Jeesusta ja Eevaa samalla tavoin. ”Onko Jumala todella sanonut?” ”Jos todella olet Jumalan Poika, niin…”. Eevan kohtaloksi koitui, että hän lähti mukaan peliin vastaamalla sielunvihollisen kysymyksiin ikään kuin Jumalan puolesta, Jeesus taas näyttää Hauerwasin mukaan esimerkkiä toisenlaisesta lukutavasta. Molempia houkuteltiin myös ruoalla, Eevaa hedelmällä, Jeesusta leivällä.

Pyhien kirjoitusten ja Jumalan säädösten tulkinta sekä erilaiset syömiseen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä useimmille uskonnoille. Juutalais-kristillisessä perinteessä näihin teemoihin on keskitytty paljon, mikä näkyy esimerkiksi Paavalin kirjeissä tämän tästä. Ei liene sattumaa, että synoptiset evankeliumit esittävät Jeesuksen ja Saatanan välisen ”alkuottelun” juuri näiden kysymysten pallotteluna. Ne olivat ajankohtaisia myös kirjoittajien omassa kontekstissa.

Onko Jumala todella sanonut? Miten nerokkaasti asetettu kysymys! Kun ihminen lähtee vastaamaan siihen, jatkokysymysten kiperä sarja seuraa välittömästi ja selittelystä ei tule loppua. Paaston ajan yksi tarkoitus on opettaa luopumaan erilaisista selittelyistä ja tekosyistä (ks. Jaak. 1:13+). Ihminen ei voi vastata paholaisen kysymyksiin Jumalan puolesta, eikä pysty piilottamaan lankeemuksiaan ja epäonnistumisiaan, joihin syyttäjä tarttuu.

On kiusallista, että kiusaajan ei tarvitse keksiä syytöksiään tyhjästä. Päinvastoin kuin Kristus, paholainen ei esitä ihmiselle ulospääsyä syyllisyydestä vaan tekee siitä pelon ja orjuuden välineen. Kertomus Jeesuksen kiusauksista antaa kuitenkin toivoa. Isä meidän -rukouksen viimeinen pyyntö ”päästä meidät pahasta” viittaa myös samaan. Pahan mahti on lopulta vain rajallinen: pullistelun ja uhkailun jälkeen sen on aika poistua näyttämöltä. Matteus päättääkin kiusauskertomuksensa (4:11) suorastaan harmonisesti: Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Mainokset
Avainsanat: ,
Posted in: Kommentaari