Marian päivä ja kirkon päivä

Posted on maaliskuu 26, 2012

0


Olin viran puolesta järjestämässä teologian ja kirkkomusiikin opiskelijoille tarkoitettua Kirkon päivää, joka pidettiin viime viikolla Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Tapahtuman tunnelma jäi mieleeni erityisesti kahdesta syystä: Krypta tilana muistuttaa muinaisista katakombeista ja siitä, että kirkko ei alun perin ollut yhteiskunnallisesti vakiintunut instituutio vaan kesti hyvinkin kolmisensataa vuotta, että erilaisista kryptoista ja kotikirkoista siirryttiin suuriin basilikoihin näyttäville paikoille. Tämä lähtökohta on muutenkin syytä pitää mielessä, ehkäpä varmin tapa karkottaa kirkosta kiinnostuneet on alkaa viettää taivaaseen varattua triumfia saman tien.

Toinen tunnelmallinen elementti liittyy kryptassa olevaan Riikka Juvosen näyttelyyn Marian monet kasvot. Maalaukset vaikuttivat punaisia tiiliseiniä vasten kuin ikkunoilta, joista ikonimaisesti aukeaa näköala aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Varsinkin Mariaan liittyvä sininen hehkui monin paikoin silmiinpistävästi. Taiteilija ilmensi perinteisiä ja muita aiheita omaperäisesti ja kiinnostavasti. Rauhaa, iloa, huumoria ja paljon muuta oli maalausten muodossa nostettu seinille.

Maria-asia tuli mieleeni eilen ja uudelleen tänään. Luterilaisen kirkkovuoden mukaan Marian päivää vietettiin eilen, katolisen kalenterin mukaan juhla on tänään. Pyhän aihe on annunciatio eli  enkeli Gabrielin vierailu Marian luona ja Jeesuksen syntymän ilmoittaminen (aikaa jouluun on yhdeksän kuukautta). Jeesuksen syntymän ilmoittamisen sijoittuminen syvimpään paastonaikaan muistuttaa joulun ja pääsiäisen yhteenkuuluvuudesta. Jos Maria olisi sanonut ”ei”, emme viettäisi kumpaakaan juhlaa.

”Alusta asti teurastettu karitsa”

Marian vastaus ei kuitenkaan ollut itsestään selvä tai helppo. Kirkkokäsikirjan johdannossa sanotaan: ”Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Se, että Maria teki valintansa tietoisesti, kannattaa panna merkille. Todellinen suostumus edellyttää asioiden tuntemista, ainakin jonkin verran, ja vapaata tahtoa. Myöhemmin Luukas kertoo hurskaan Simeonin ennustaneen Marialle temppelissä: Hänet (Jeesus) on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä (Luuk. 2:34–35).

Äiti siis menetti poikansa oikeastaan ennen kuin tämä edes sai alkunsa. Matka seimestä ristille on  Jeesukselle ja Marialle yhteinen (Luuk. 2:7; Joh. 19:25). Joulun ja pääsiäisen aiheet limittyvät myös Ilmestyskirjassa: Kaikki maan asukkaat kumartavat (Karitsaa) – kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan (Ilm. 13.8). Latinankielisen käännöksen mukaan kohdan voi lukea niinkin, että karitsa on ollut ”maailman alusta asti teurastettu” (agnus occisus ab origine mundi). Kreikankielisessä tekstissä käytetään maailman luomisesta sanaa katabole (tou kosmou), jolla voidaan ilmaista myös ihmisen alulle saattamista.

Marian monet kasvot?

Luterilaisessa käsikirjassa varsinainen annunciatio (eli Luuk. 1:26–38) on vain ensimmäisen vuosikerran teksti. Toisena ja kolmantena luetaan ikään kuin jatkokertomuksena Marian käynnistä Elisabetin luona (ns. Marian käyntipäivä eli visitatio) ja Marian kiitosvirsi eli Magnificat (Luuk. 1:39–55). Ratkaisu ei ole kovin onnistunut, sillä annunciatio olisi ollut perusteltua säilyttää omana aiheenaan ja käyttää visitatiota ja magnificatia muissa yhteyksissä. Maria-tekstit tarjoavat inhimillisen näkökulman inkarnaatioon ja moneen muuhunkin asiaan, mistä syystä on harmillista, että niiden varsinainen käyttö ajoittuu vain yhdelle pyhälle joka kolmas vuosi: Marian monia kasvoja voisi hyödyntää enemmänkin. Esimerkiksi visitation sijoittaminen takaisin perinteiselle paikalleen (2.7.) olisi perusteltua, samoin annunciatiota voisi viettää ”oikeana” päivänä (26.3.), jolloin se ei joka vuosi syrjäyttäisi paastonajan sunnuntaita.

Karismaattisuus ja ylistys

Kirkon päivään kuului joukko erilaisia alustuksia. Ideana oli keskittyä kirkossa käytettäviin kirjoihin. Dogmatiikan yliopistonlehtori Pauli Annalan aiheena olivat luterilaiset tunnustuskirjat ja hän kiinnitti puheessaan ortodoksiseen tapaan huomiota siihen, että oppi on oikeastaan Jumalan ylistämistä eli doksologiaa (sana ortodoksihan merkitsee ’ylistää oikein’). Vauhtia Annala haki kardinaali Hans Urs von Balthasarin (1905–1988) tutkimuksista. von Balthasarin mukaan Pseudo-Dionysios Areiopagilainen kirjoitti aiheesta käyttämällä usein kreikan verbiä hymnein eli laulaa (Raamatussa verbi liittyy aina Jumalan ylistämiseen). Annalan analyysi perustui katolisen teologin tutkimuksille ja vei kuulijat luterilaisen ortodoksian sijaan kohti ortodoksisen kirkon ajattelua. Marian sanoin: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta (Luuk. 1:46). Reseptiosta päätellen tällainen itäinen suuntautuminen sai melko laajaa kannatusta paikalla olleiden keskuudessa. Muissa alustuksissa käsiteltiin Raamattua, Virsikirjaa, Kirkkokäsikirjaa, Kirkkolakia ja sitä, miksi juuri kirjat ovat kirkon työssä tärkeitä.

Päivän parhaimpiin kuuluneen puheen piti ennen kahvia Kuopion pian eläkkeelle jäävä piispa Wille Riekkinen, jonka otsikkona oli ”40 vuotta pappina – muistikuvia erämaataipaleelta”. En kertaa tässä Riekkisen vaiheita vaan kiinnitän huomiota siihen, että hän puhui paljon karismaattisuudesta ja siihen liittyvistä kokemuksistaan. Piispa puhui myös rukouksen ja uskon merkityksestä ja siitä, että Jumala lopulta vastaa ihmiselle. Kuulijoita valistettiin siitä, että sana karisma tai armolahjat (kr. kharismata) ovat Paavalin keksintöä. Paavalin karisma-oppi on monessa mielessä ajankohtainen; Riekkinen painotti sitäkin, että luterilaisilla olisi paljon opittavaa karismaattiselta liikkeeltä. Karismattisuus liittyy tietyllä tavalla myös Marian päivään, sillä enkelin tervehdyksen mukaan Maria on kekharitomene eli ’armoitettu’.

Taivaan merkit

Kirkon päivä päättyi tuomiokirkossa vietettyyn messuun. Väki nousi katakombista maan pinnalle ja aurinkoinen päivä kertoi oman viestinsä: Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko (Ilm. 12:1). Maria ei tietenkään voinut jäädä kryptaan, koska hänen päivänsä oli tulossa. Marian päivä on aina myös kirkon päivä,  sillä Marian tavoin kirkko on Herran palvelijatar.

Mainokset
Avainsanat: ,