Vapun jubilaarit

Posted on Touko 1, 2012

0


Kansalaiset! Temaatikko pitää nyt perinteisen eli järjestyksessään toisen vappupuheen. En ole niin poliittinen henkilö, että menisin kuuntelemaan varsinaisia vappupuheita, mutta koska edellinen vappupuheeni on koko tämän blogin ylivoimaisesti luetuin teksti kautta aikojen, tartun tilaisuuteen ja puhun suoraan työtä tekevien ja raskautettujen korvasyyhyyn tilastojeni kohentamisen ja paremman huomisen toivossa.

Vapun päivän pyhimys on pyhä Joosef . Nasaretilainen rankentaja opetti ammatin myös Jeesukselle, joka tosin teki päätyönsä parantajana ja puhujana. Jeesuksen uusi työ herätti närkästystä myös hänen sukulaisissaan (ks. Mark. 3:31). Myös nykyisin moni lienee törmännyt ajatteluun, jossa jotain tehtävää ei pidetä kunnollisena työnä. Toiset taas ovat vetäneet työelämästä omat johtopäätöksensä ja siirtyneet downshiftaajiksi eli vähentäneet työntekonsa määrää.

Downshifting on herättänyt kiinnostavaa keskustelua. Onko oikein tehdä vähemmän töitä? Mitä jos kaikki tekisivät vähemmän? Jos esim. opettajat, lääkärit, poliisit ja päiväkotien henkilökunta ryhtyisivät downshiftaajiksi, se aiheuttaisi melkoisia operaatioita kaikkialla yhteiskunnassa. Näiden esimerkkien valossa näyttää siltä, että työtä ei tehdä vain itseä varten vaan yhteisön osana. Eri alat ovat tässä keskenään erilaisessa asemassa. Tomistisesti suuntautunut ajattelija huomauttaisikin, että erilaisilla työpanoksilla on erilainen merkitys riippuen yhteisön (esim. yritys, kunta tai valtio) päämääristä, mikä vaikuttaa myös tehtävien erilaiseen arvottamiseen.

Kun vietetään työn juhlaa, täytyy miettiä mitä työ on. Karkeasti ottaen työtä voidaan ajatella kahdesta näkökulmasta: materiaalisesta ja henkisestä. Materiaalisen näkökulman mukaan työläinen on yksikkö, joka suorittaa tiettyjä tehtäviä tietyn määrän ja saa siitä korvauksen. Miksi hän työtä tekee? Näkökulma riippuu ideologiasta. Joko hän on ”työn orja” tai työskentelee vapaaehtoisesti.

Henkiseksi näkökulmaksi nimitän tässä ajattelutapaa, jossa työllä on muutakin kuin ulkoista merkitystä. Henkilö saattaa esimerkiksi kokea kutsumusta tiettyyn ammattiin tai antaa työlleen merkityksiä, jotka eivät avaudu pelkkää ulkoista työsuoritusta tarkkailemalla. Tällaisessa ajattelussa työllä on välinearvon (elanto, omaisuus) ohella myös vahva itseisarvo. Tämä näkökulma liittyy myös vapaaehtoistyöhön.

Viime vappuna julistettiin autuaaksi Paavi Johannes Paavali II (k. 2005). Hän kirjoitti syyskuussa 1981 antamansa kiertokirjeen Laborem exercens alussa työn olevan ihmiselle ja ihmisyydelle erityinen piirre (peculiaris signum hominis et humanitatis). Kirjeen mukaan työ on yhteisössä toimivan yksilön signum eli merkki, se julkaistiin sosiaaliensyklika Rerum Novarumin 90-vuotispäivänä. Viimeksi mainitun oli antanut paavi Leo XIII 15. toukokuuta vuonna 1891 ja siinä käsitellään mm. työväenliikettä, köyhyyttä ja yksityisomistusta. Marxin teos Pääoma oli ilmestynyt parisenkymmentä vuotta aiemmin; katolinen kirkko – ei suinkaan ainoana instituutiona – on suhtautunut siihen ja siitä johdettuihin ideologioihin pidättyvästi. Tämä näkyy vieläkin esimerkiksi nykyisen paavin ensimmäisen  kiertokirjeen Deus Caritas est viittauksissa marxilaiseen kurjistumisteoriaan.

Moni muukin esimerkki antaisi suuntaa siitä, miten työstä ja sen arvottamisesta on viimeisen puolentoista vuosisadan aikana keskusteltu. Marx ei suinkaan ollut ensimmäinen työasioita pohtinut. Kristillisen perinteen osalta työn merkitystä yksilölle ja yhteisölle on hahmoteltu muun muassa luostarisäännöissä. Erämaahan vetäytyneet askeetit puolestaan käyttivät työtä keskittymisvälineenä – koreja punoessa oli hyvä keskittyä myös hengellisiin asioihin. Kunnon anakoreetit eivät tosin lähteneet muiden työn sankareiden tavoin myymään korejaan toreille vaan esim. polttivat ne, sillä kaupallinen toiminta ei ollut heidän juttunsa. Työn painopiste oli toisaalla.

Toissa päivänä vietettiin Jubilate-sunnuntaita (suom. juhlikaa). Pyhän psalmi 66 sopii hyvin myös Vapun aiheeseen. ”Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.” Ihmisen työ on aina jatkoa Jumalan työlle. Molempia on syytä juhlistaa. Jubilaarit, liittykää yhteen!

Mainokset
Avainsanat: , ,