Tunnistamaton

Posted on joulukuu 1, 2012

1


Ikoni (6. vs.) Siinai. Kuva: Wikimedia Commons.

Ikoni (6. vs.), Siinai. Kuva: Wikimedia Commons.

Jeesuksen hahmossa on monia puolia ja siihen kuuluu jopa tietty outous ja tunnistamattomuus. Tämä on Matteuksen aina tuomiosunnuntaina luettavan evankeliumin keskeinen idea (Matt. 25:31-46). Viimeiselle tuomiolle kootut saavat siinä huomata, että olivat tavanneet tuomarinsa jo aiemmin. Tuomiosunnuntaita seuraa adventti; nämä kaksi pyhää muodostavat yhdessä pisteen, josta kirkkovuosi alkaa ja johon se päättyy. Molempien yhteinen piirre on Jeesuksen saapumisen lisäksi hänen hahmonsa tunnistamattomuus: aiemmin Matteus on kertonut, että kuningas Herodeskaan ei tarkkaan tiennyt, millaisen hallitsijan tähti Betlehemin ylle oli syttynyt, mikä johti myöhemmin myös raakaan veritekoon (Matt. 2:8,16-18). Vauvanakin Jeesus oli tunnistamaton.

Jeesuksen vauvan kasvot

Jeesus on läntisen kulttuurin keskushahmo, mikä ei suinkaan merkitse, että kaikilla olisi hänestä sama kuva. Jeesus lapsena tai vauvana kuuluu joka tapauksessa keskeisesti häntä esittävään peruskuvastoon. Erilaisten Jeesus-kuvien yhteentörmäys näkyy hauskasti alla olevassa Talladega Nights -elokuvan (2006) klipissä.

Kohtauksessa parodioidaan amerikkalaista ruokarukoustapaa. Ralliautoilijaisä kiittelee vuolaasti pikaruoasta ja kuvailee perheenjäseniään mielenkiintoisesti. Rukouksen katkaisee hänen vaimonsa, joka ihmettelee, miksi ruokarukous on osoitettu vauva-Jeesukselle. Isän perustelu on, että hän pitää eniten joulu-Jeesuksesta ja haluaa osoittaa rukouksensa juuri tälle. Tapansa mukaan hän kuvailee myös vastasyntynyttä ”Herra vauva Jeesusta” pannen merkille juuri sen paradoksin, joka tuomiosunnuntain ja adventin välillä vallitsee: ”dear 8 pound, 6 ounce, newborn infant Jesus, don’t even know a word yet, just a little infant and so cuddly, but still omnipotent.” Vauvanakin Jeesus on hänelle kaikkivaltias.

Jeesuksen lapsuus on teologisesti mielenkiintoista aikaa. Vaikka rallikuski-isän ruokarukous onkin sanamuodoissaan sui generis, ei hän kuitenkaan ole ensimmäinen Jeesus-vauvasta innostunut. Uuden testamentin ulkopuolelle on jäänyt joukko kirjoituksia, joissa kerrotaan muun muassa miten Jeesus teki lapsena savesta lintuja ja herätti ne eloon. Erikoista kyllä nämä sadut ovat sittemmin jatkaneet elämäänsä lastenkirjoissa, joissa on jostain syystä tahdottu kertoa Jeesuksen lapsuudesta enemmän kuin Raamattu tekee. Kirkko ei ole hyvästä syystä kaikkia merkillisiä lapsuuskertomuksia kanonisoinut, mutta tekstien olemassaolo kertoo ihmisten kiinnostuksesta siihen, mitä Jumalan Poika teki lapsena, jolloin hänellä oli kaikkivaltiaan kyvyt, mutta lapsen mieli. Pelottava yhdistelmä kaiken kaikkiaan…

Ikoneissa asia on tavallisesti ratkaistu esittämällä Jeesus-lapsi äitinsä Marian sylissä pienenä, mutta kuitenkin aikuisen näköisenä. Ensimmäisenä ikonimaalarinakin pidetty evankelista Luukas kertoo Jeesuksen olleen jo lapsena ihmeteltävän viisas (Luuk. 2:47), mitä taustaa vasten ajatus ”aikuisesta lapsesta” toki sopii. Kommentoidessaan seimessä makaavasta Jeesus-lapsesta kertovaa Luukkaan jaetta teologi Origenes kehotti ihmettelemään mitä kaikkea tähän vauvaan liittyykään aina ylösnousemuksesta paruusiaan, joka on keskeinen osa tuomiosunnuntaita (Hom. Lc. 13, 7). Seuraavalla vuosisadalla kirkkoisä Hieronymus kirjoitti Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan itämaan tietäjien Jeesus-lapselle tuomien lahjojen muistuttavan tämän ihmisyydestä, jumaluudesta ja kuninkuudesta (Comm. in Matth. I, 2; Matt. 2:11). Loppiaiskertomuksen lahjojen tehtävä on näin havainnollistaa sitä, millainen niiden saaja kätketyltä olemukseltaan on.

Moderneista pyhimyksistä on tässä yhteydessä syytä mainita p. Lisieux’n Thérèse (k.1897), joka tunnetaan myös pyhänä Jeesus-lapsen Teresana.  Kirkon opettajaksikin julistetun karmeliittanunnan hurskauden keskeinen piirre on Jeesuksen kasvojen meditointi. Vaikka hänen sääntökuntanimensä ei varsinaisesti viittaakaan juuri Jeesus-lapsen kasvojen ajattelemiseen, voitaneen jouluevankeliumin paimenten ja loppiaiskertomuksen tietäjien yhdessä Marian ja Joosefin kanssa ajatella olevan tämän hartausmuodon ensimmäiset harjoittajat. Matteus kertoo tietäjistä, että he maahan heittäytyen kumarsivat lasta (Matt. 2:11) ja Luukkaan mukaan paimenet palasivat töihinsä kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet (Luuk. 2:20).

Tuntemattomat

Matteuksen mukaan viimeisessä tuomiossa on kyse Jumalan valtakunnan perimisestä (Matt. 25:34), valtakunnan jonka Jeesus opetti olevan lasten kaltainen (Matt. 19:14). Tuomiosunnuntain tunnistamaton Jeesus-tuomari yhdistyykin käänteisesti lapsuuskertomusten kanssa. Kaikki eivät tunnista Jeesusta, hänelle ei löydy sijaa majataloista ja hänet yritetään surmata. Betlehemin lastenmurhassa surmatut kuolivat, koska jokaisen heistä epäiltiin olevan Jeesus. Tuomiosunnuntain tekstissä taas jokainen apua tarvitseva samastuu Jeesuksen kanssa. Matteus ei kuvaile, minkä ikäisiä apua tarvitsevat kohdassa ovat. Yleisesti heidät kai ajatellaan aikuisiksi, mitä näkökantaa kannattaa tarkistaa.

Tänäänkin eri puolilla maailmaa on lapsia jotka ovat suljettuina erilaisiin vankiloihin, laitoksiin ja työleireille. Monet ovat nälkäisiä, vailla vaatteita ja muita perusasioita. Matteuksen evankeliumin sanat tuntemattomasta Jeesuksesta tarkoittavat myös heitä. Hieronymuksen selityksen mukaan Ramasta kuuluva ääni (Matt. 2:17-18) merkitseekin sitä, että vääryydestä seurannut huuto kuuluu kaikkialla (vrt. 1. Moos. 4:10).

Kaikkialla kuuluva ääni oli osa myös Paavalin ajatusta lopunajoista, jolloin ”viimeisen pasuunan soidessa” (1. Kor. 15:52-53) kuolleet herätetään ja elävät muuttuvat: katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Jälleen nähdään idean olevan käänteinen verrattuna Jeesuksen syntymään, jossa kuolematon tuli kuolevaiseksi ja katoamaton katoavaiseen maailmaan. Hänen tunnistamattomuutensa johtuu tästä käänteisyydestä: Jeesuksen odotetaan aina olevan erilainen, ja sitä hän onkin. Aina erilainen kuin voisi kuvitella.

Mainokset