Kevätlaulu ja kävijätilastot

Posted on tammikuu 17, 2013

0


Lorem ipsum. Kuva: Wikimedia Commons.

Kirjoittajan on hauska saada jutuistaan palautetta. WordPress tarjoaa bloggaajille vuosittain raportin, johon on koottu päättyneen vuoden tietoja. Tämän vuoden yhteenvetoon olin tyytyväinen. Luetuimmat tekstit olivat järjestyksessä:

  1. Vappu: työn iloa ja juhlaa
  2. Jeesuksen nimi ja pyhä perhe
  3. Kevään voima
  4. Pyhän Kolminaisuuden salaisuus
  5. Uskonnot, väkivalta ja nykyhetken maailma

Hauskaa listassa on, että kirjoitukset ovat postauksiksi jo melko iäkkäitä. Vaikka olen tyytyväinen siihen, että blogin kuukausittaiset kävijät ja näyttökerrat lasketaan poikkeuksetta sadoissa, olen ehkä jopa tyytyväisempi siihen, että tekstejä luetaan vielä parinkin vuoden jälkeen. Teologianhistoriassa saavutus on vaatimaton, mutta blogimaailmassa hyvä. Toivottavasti myös viime vuoden 25 kirjoitusta ovat jollekin hyödyksi myös jatkossa.

Tämän vuoden yhteenvetoon kuului myös tarina, jossa blogin kävijämäärät suhteutettiin esimerkiksi tilastoihin tunnettujen turistinähtävyyksien vierailijoista. On totta, että kävijämäärien seuraaminen on blogin pitämisen hauskoja puolia, mutta numerot ja hakukoneoptimointi eivät saisi hallita kirjoittajan työtä. Ohjenuoraksi sopii hyvin se, mitä Sinuhe sanoo Waltarin romaanin alussa: ”itseni tähden tämän kirjoitan”. Joka ei kirjoita itselleen, ei kirjoita kenellekään.

Sosiaalisessa mediassa minua välillä vaivaa se, että erilaiset päivitykset tuntuvat toisinaan kovin irrallisilta. Statuksia ja twiittejä lukiessa tulee mieleen, että mitä ne oikeastaan kirjoittajastaan kertovat. Toisaalta voi olla niin, että verkossa ilmaistaan itseä eri identiteetillä tai omaksutaan useita rooleja. Sinuhella olisi tähän sanottavaa, mutta hän onkin eri aikakauden kirjoittajia.

Yksi sosiaalisen median piirre on, että kukaan ei varsinaisesti kysy toisen kuulumisia vaan alusta tarjoaa kentän, johon ajatuksensa voi tuutata. Kuulumisten kysyminen on ulkoistettu. Tästä syystä joidenkin on vaikea käyttää esimerkiksi Facebookia: mikään sattumus tai ajatus ei tunnu statuksen arvoiselta. Vaikka todellisuudessa rima ja uutiskynnys ovat fb:ssa hyvin matalalla, eräs päivitystyyppi erottuu selvästi joukosta: ”tänään en tehnyt mitään, mistä päivittää”. Mielestäni nämä ovat kaikkein kiinnostavimpia. Miten niin et? Mitä olisi pitänyt? On selvästi asioita, joista vaietaan.

Vaikeneminen voikin olla hyvästä. Tove Janssonin tarinassa ”Kevätlaulu” reissultaan palaava Nuuskamuikkunen tuskailee metsäläisiä, jotka haluavat kuulla kaiken hänen matkoistaan. Häntä ärsyttää, että matkakertomus typistää varsinaisen matkan sanalliseen muotoon kertomukseksi, joka ajan mittaan hävittää muut muistot. Kun tarina pyrkii säilyttämään itsensä, monet matkan yksityiskohdista haihtuvat. Aluksi ne eivät mahdu kertomukseen ja lopuksi ne eivät enää edes kuulu siihen. Matka on muuttunut tarinaksi. Muikkunen on Sinuhen kanssa samoilla linjoilla: hän tekee matkansa itseään eikä muita varten.

Vaikka tähän liittyy tiettyä itsekyyttä, Muikkunen lienee oikeassa. Joka kertoo tekemisistään liikaa, saattaa alkaa luoda tarinaa muille sen sijaan että tekisi omaa matkaansa. Kevätlaulun opetus on, että ei kannata ajatella, onko jokin asia postaamisen tai päivittämisen arvoinen vaan puntaroida ennemminkin juuri päivastoin: onko päivittäminen itse asian arvoista. Joka ei kirjoita itselleen, ei kirjoita kenellekään.

Näillä puheilla Temaatikko kiittää lukijoita vuodesta 2012 ja aloittaa uuden kauden, sanoivatpa Sinuhe ja Muikkunen mitä tahansa.

Advertisements