Vieraalla maalla syrjässä

Posted on maaliskuu 29, 2013

0


Ajattelin, että pitkäperjantai on hyvä päivä puhua syrjäytymisestä. Syrjäytyminen on yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaisuna pidetään sitä, että jokaisen kohdalla toteutuisivat hänen potentiaaliset mahdollisuutensa. Pitkäperjantaina ei kuitenkaan pidä puhua siitä, miten syrjäytyminen estetään tai ratkaistaan. Pitkäperjantai ei ole toivon päivä vaan se pakottaa kysymään, miten syrjäytymisestä tuli Jeesuksen kohtalo ja mitä Ristin mies voi opettaa niille, joita ei ole ripustettu yhteiskunnan ulkopuolelle roikkumaan ja niille jotka jakavat hänen kohtalonsa ryövärien rivissä.

Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jotan kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. (Luuk. 23:32-33)

Ihminen tavoittelee onnellisuutta, mutta jonkun täytyy ensin kertoa hänelle mitä onnellisuus on. Suurelta osin onnemme on sosiaalisesti määrittynyttä. Pidämme onnellisina samoja asioita kuin muutkin. Aristoteles on ehkäpä tärkein opettajamme siinä, mistä osatekijöistä maksimaalinen onnellisuus koostuu. Onnella on vahva sosiaalinen ulottuvuus.

Vanha juomalaulu tiesi Onnettaren hallitsevan maailmaa: Fortuna imperatrix mundi! Se menestyy, jonka puolella Fortuna-jumalatar on. Antiikin tarinoissa pisimmän korren vetää yleensä se, joka on onnekkain. Vähemmän onnekkaille ei käy yhtä hyvin. Onnen määrä on vakio, kaikki eivät pääse osingoille eivätkä kaikki mahdollisuudet voi toteutua. Arpaonni ja arvaamaton jumalatar eivät suosi kaikkia.

Jeesus antaa autuaaksijulistuksissa eli makarismeissa kyytiä tällaiselle jumalattarelle. Jeesukselle onni ei määrity sosiaalisesti. Hän julistaa onnellisiksi köyhät, murheelliset ja vainotut. Kreikan sana μακάριος voitaisiin autuaan ohella kääntää myös onnelliseksi. ”Te surulliset olette onnellisia!”

Galileassa kierrellyt Jeesus oli suuri opettaja. Ristiinnaulittu ei enää opettanut kohtalontovereilleen mitään. Heille ei tarvinnut. Muut olivat tehneet asian selväksi. Mitä muuta ristillä olisi voinut sanoa kuin että paratiisissa nähdään vielä tänään? Ei mitään, tilannekomiikka on vaikea laji – ja kuitenkin olisi voinut sanoa mitä muuta tahansa.

Golgatan saarna oli lyhyt. Suunnilleen yhtä lyhyt kuin autuaaksijulistukset, sisältökin täsmää. Paratiisin voi nähdä ristiltä vain se, jonka käsitys onnesta ei noudata mitään sosiaalisia normeja. Vain se, jonka onnea ei hallitse sattuma tai Fortuna, ja joka ei objektivoi sitä mihinkään, on makarios siinä merkityksessä kuin Jeesus opetti.

Paavali lainaa Filippiläiskirjeen toisessa luvussa opetusta, jonka mukaan ”Kristus… ei ryöstänyt oikeuttaan olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ottaen orjan muodon”. Käännän verbin ’αρπάζω tässä ryöstämiseksi, sillä siihen sisältyy pitkäperjantain opetus: Kristus ei ryöstänyt itselleen osaa jumaluudessa vaan tuli ryövärien rinnalle samaan riviin.

Kun Pyhän Kolminaisuuden sisällä ikuisuudessa Poika syntyy Isästä ja erottautuu ensimmäisestä persoonasta toiseksi – ei luvultaan vaan järjestykseltään, Hän synnyttyään ajassa neitsyt Mariasta erottautuu edelleen: perheestään, uskonnostaan, yhteiskunnasta… lopulta opetuslapsistaankin. Tie Galileasta Getsemanen kautta Golgatalle on matka yksinäisyyteen ja yhteiskunnan ulkopuolelle.

Pääkallopaikalla on jäljellä enää kaksi. Jeesuksen Äiti ja Johannes. Tässä Jeesus on onnekkaampi kuin jotkut toiset. Kaikkia ei äitikään tule katsomaan. Surullinen äiti ristin juurella on merkki siitä, että Jeesusta ei täysin hylätty. Isälle osoitettu huuto haihtui ilmaan. ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!”

Vieraalla maalla kaukana, syrjässä roikkuu Jeesus. Pitkäperjantai pakottaa kysymään, voiko syrjässä kuitenkin olla autuas? Se, joka on ripustettu kaupungin ulkopuolelle ei voi ripustaa onneaan sosiaalisten normien varaan, sillä juuri ne ovat työntäneet hänet syrjään. Onnetar hallitsee hajottamalla: siirtäen epäonniset marginaaliin.

Pitkäperjantai on piinan päivä. Vaikka toivoa ei silloin ole, minään muuna päivänä Jeesus ei evankeliumien mukaan sanonut, että ”tänään ollaan paratiisissa”. Se olikin pitkä päivä. Paratiisi antoi odottaa loppuun saakka.

Mainokset