Vappu ja vapaa-aika

Posted on Touko 1, 2013

0


Kansalaiset! Kuten kaikki muutkin, vappu on monikerroksinen juhla. Työn juhlana ei mennä töihin vaan vietetään vapaata aikaa. Vapaapäivä keskellä viikkoa tekee työläisestäkin hetkeksi herran. ”Tänään menee myöhään, en tulekaan huomenna, koska aamupäivällä on edustustehtäviä torilla.”

Työ- ja vapaa-ajan erottaminen on ollut merkittävä toimi, kuka ikinä sen onkaan tehnyt. Se on avannut kaksoiselämän kaikille. Työ ei ole ainoa tekijä, joka ihmistä määrittää vaan töiden jälkeen on mahdollisuus elää varsinaista elämää vapaa-ajalla.

Antiikin Kreikassa oli karkeasti ottaen kahdenlaista väkeä. Niitä joiden piti tehdä työtä, ja niitä joilla oli vapaa-aikaa. Vapaa-ajasta käytettiin nimitystä skhole, työläisten osana oli askholia. Etuliite a- on erottava tekijä. A-luokan väellä ei ollut vapaa-ajan ongelmia, prefiksi piti siitä huolen. Työtä tekivät ne joiden oli pakko.

Se mitä me sanomme vapaa-ajaksi, on eri asia kuin skhole, joka merkitsi vapautta raskaasta työstä. Työnteko eli ashkolia oli vapaa-ajan puutetta. Se oli puutetta ajasta, jolloin opiskella, urheilla ja kehittää itseään muutenkin. Työn orjilla oli pääosin töitä.

Filosofi Nietzschen Kirjoituksia kreikkalaisista -suomennoksessa (Summa 2006) on kipakka teksti, jossa filosofi väittää kreikkalaisten halveksineen työtä ja ihannoineen vapaa-aikaa. Työ oli orjien hommaa eikä Nietzschen mukaan muutu muuksi, vaikka raadanta kuorrutettaisiin kuinka kauniilla puheilla tahansa. Puheet työn arvosta ja kutsumuksesta ovat hänelle vain sumutusta, jolla rahvas saadaan askholian ansaan.

Nietzscheä pidetään antikristillisenä hahmona, ja tällaisetkin lausunnot näyttäytyvät ensi vilkaisulla tästä näkökulmasta. Kristilliseen eetokseenhan kuuluu työn arvosta ja kutsumuksesta puhuminen. Paavali kehotti kaikkia elättämään itsensä työtä tekemällä ja Luther opetti maallisten ja hengellisten kutsumusten olevan samanarvoisia. Protestanttista työetiikkaa on sittemmin yhdistetty kapitalismin syntyynkin vaihtelevista näkökulmista. Kutsumuksesta on ollut monenlaisen toiminnan veturiksi.

Katolisessa ja ortodoksisessa teologiassa ajatus erilaisten kutsumusten hierarkiasta on säilynyt. Ehkäpä antiikin Kreikan ajattelu on niissä muutenkin näkyvissä voimakkaammin. Pappi ja diakoni eivät ole ensisijaisesti ammattinimikkeitä vaan kirkollisia arvoja, jotka tuovat tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Protestantit lähestyvät asiaa yleensä enemmän ”ammatillisesta” näkökulmasta, mistä on seurannut kiinnostavia kysymyksiä kuten voivatko papit mennä lakkoon ja onko heillä vapaa-aikaa.

Tällaiset kysymykset liittyvät laajemmin käsitykseen siitä, mitä työn ajatellaan olevan. Tehdäänkö sitä välttämättömyydestä vai kutsumuksesta? Onko se olemukseltaan vapaa-ajan puutetta, joka kuitenkin taloudellisesti mahdollistaa harrastukset ja muut kiinnostukset? Painaako status enemmän kuin kutsumus?

Nietzschen puheissa on evankeliumia sille, joka luulee toteuttavansa kutsumustaan ainoassa mahdollisessa työssä, olivatpa ilmapiiri ja puitteet millaisia tahansa. Vahva kutsumus voi kääntyä kutsuttua vastaan, jos hän ottaa olosuhteet annettuina ja jää niiden vangiksi, eikä uskalla puuttua epäkohtiin tai mennä elämässään eteenpäin.

Kutsumus on hieno lahja, jota kannattaa tutkia ja koetalla kunnolla. Jos paketti on liian painava tai ei tunnu aukeavan, jotain voi olla vialla. Työn kuormaa kutsumus tuskin keventää. Genesiksen mukaan maa kasvaa tasaisesti orjantappuraa kaikille paratiisista karkotetuille. Jokaisen on ansaittava elantonsa kovalla työllä otsa hiessä, eikä kutsumus vapauta tästä (paitsi ehkä vappuna päiväksi). Ehkä jopa päinvastoin; kutsumus vie pois mukavuusalueelta eikä välttämättä anna tuudittautua pysyvästi tuttuun asemapaikkaan.

Kutsumusta ei kannatakaan samastaa johonkin tiettyyn työtehtävään. Niitä tulee ja menee kuitenkin, kutsumus on luonteeltaan pysyvämpi olotila. Epäilen, ettei kutsumuksia määrätä ylhäältä työpisteen tarkkuudella, mutta epäilemättä on myös heitä, jotka ovat millilleen siellä, missä pitääkin.

Hyvää vappua kaikille! Sanoipa Nietzsche mitä tahansa, kerran vuodessa orjantappurat koristellaan serpentiinillä. Mahdollisuudesta kannattaa nauttia, vaikka siivouspartio iskeekin heti juhlan jälkeen.

Advertisements
Avainsanat: ,