Urheilua ja uskomuksia

Posted on kesäkuu 19, 2013

0


Mäkihyppyä vuodelta 1905. Kuva: Wikimedia Commons.

Nähtyäni jokin aika sitten dokumentin Sinivalkoinen valhe tuli mieleeni paljonkin urheiluun liittyvää asiaa. Olen samalla viimeistellyt urheiluun liittyvää artikkelia, joten liipaisinsormi oli jo valmiiksi herkkänä näppäimistön tuntumassa.  Viime päivien doping-uutisia voi seurata kiinnostuksella monesta näkökulmasta. Käytetyt aineet ovat vain pieni osa ilmiötä.

Dokumentista jäi erityisesti mieleeni kaksi asiaa. Urheilu heijastaa muuta yhteiskuntaa ja sen arvoja, minkä lisäksi sen täytyy jatkuvasti myös oikeuttaa olemassaolonsa. Rahoittajat ja penkkiurheilijat haluavat tuloksia.

Tämän lisäksi urheiluun liittyy vahvoja mielikuvia rehellisyydestä ja puhtaudesta. Uskon, että näissä on paljon eroa eri kansallisuuksien välillä. Ainakin Suomessa urheilu näyttää olleen keskeinen osa kansallista projektia, jossa hyviä arvoja opetetaan välineellisesti fyysisen harjoittelun kautta. Reilu peli, rehelliset konstit.

Media ei ole ollut itsenäinen ja kriittinen, vaan mukana tässä kansallisessa urheiluprojektissa. Kuunnellessani dokumenttiin poimittuja selostuksia alkoi jälkikäteen tuntua ilmiselvältä mihin niiden maininnat yllättävistä suorituskyvyn paranemisista liittyvät. Jokainen lenkillä käynyt tietää, ettei kunto yleensä parane tietyn pisteen jälkeen kovin yllättävästi. Samaan matkaan menee samoissa olosuhteissa yleensä suunnilleen sama aika.

Koska en tiedä varsinaisesta asiasta mitään, en ota kantaa siihen ovatko dokumentin väitteet totta tai voivatko ne ylipäätään pitää paikkansa. Pohdin sen sijaan lyhyesti hyveen ja paheen suhdetta urheilussa.

Urheilussa menestymistä pidetään hyveellisenä ja sitä arvostetaan. Huippu-urheilija on esimerkki, johon voidaan projisoida myös muita ihanteita.

Näyttää kuitenkin siltä, että menestyminen vaatii muutakin kuin vain hyveellistä luonnetta. Likaisista keinoista ja kielletyistä aineista ei vain saa jäädä kiinni. Yleisölle myydään puhtaita pelaajia, negatiivisia testejä ja muita laadunvarmistuksia.

Antiikin urheilua tutkinut E.N. Gardiner aloittaa teoksensa Athletics of the Ancient World (1955) ammattiurheilijoita käsittelevän luvun (s. 99) epitafimaisella mietelauseella: The very popularity of athletics was their undoing. Excess begets Nemesis: the Nemesis of excess in athletics is professionalism, which is the death of all true sport.

Urheilun pääpaino ei ammattilaisuuden myötä enää olekaan kasvatuksessa ja taitojen kehittämisessä vaan siitä tulee näytös, spectaculum. Kansa jakautuu urheilijoihin ja penkkiurheilijoihin. Se myös haluaa uskoa näkemiinsä spektaakkeleihin, ne yhdistävät ihmisiä.

Haluamme uskoa puhtaaseen urheiluun, mutta samalla haluamme aina vain parempia tuloksia. Jos positiivista näytettä ei tule, uskomme varmaan että 100 metriä voidaan juosta alle seitsemässä sekunnissa vastatuuleen.

On vaarallista, jos elämyshakuisuus saa meidät uskomaan ihan mitä tahansa. Tuoreet uutiset todistavat, että urheilu ei sovi herkkäuskoisille, vaikka mukavaa seurattavaa onkin.

Advertisements