Franciscus ja Uskon valo

Posted on heinäkuu 3, 2013

0


Paavi Franciscus Vatikaanissa. Kuva: Wikimedia Commons.

Ylihuomenna antaa paavi Franciscus ensimmäisen ensyklikansa Lumen fidei (Uskon valo). On kiinnostavaa nähdä, mitä otsikko kätkee alleen ja mihin teemoihin paavi ottaa kiertokirjeessään kantaa.

Franciscuksen edeltäjä, nykyisin paavi emeritus Benedictus XVI aloitti tekstin valmistelun oman pontifikaattinsa aikana ja se liittyy erityisesti katolisen kirkon parhaillaan viettämään uskon vuoteen (ks. annusfidei.va). Hän ehti paaviutensa aikana käsitellä ensyklikoissaan rakkautta ja toivoa: nyt päivänvalon näkevä teksti jäi ikään kuin puuttumaan kolmen teologisen hyveen trilogiasta.

Benedictuksen pohjatyö

Uskon ja Jumalan katoaminen Euroopasta olivat Benedictuksen puheiden kestoteemoja hänen virkaanastumissaarnastaan lähtien. Tätä hän painotti myös teemavuoden avanneessa apostolisessa kirjeessään Porta fidei (”uskon ovi”) viime vuonna.

Kirjeensä alussa Bedictus pitää oireellisena, että kristityt puhuvat mieluummin yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista kuin uskosta, jonka ikään kuin automaattisesti oletetaan kuuluvan yhteiskuntaan. Emerituspaavin mukaan tämä oletus käy jatkuvasti perusteettomaksi; Eurooppa ei enää tunnusta kristillistä aateperintöään.

Otsikko Porta fidei tulee lähelle uuden kiertokirjeen alkusanoja (joiden mukaan paavien tekstejä tavallisesti nimitetään). Yht’äkkiä ei ole helppo keksiä, mihin ”uskon valo” voisi viitata – ”elämän”, ”maailman” tai ”järjen valo” olisi helpompi. Tiettyä yhtäläisyyttä on nähtävissä myös Johannes Paavali II :n moraaliteologiseen ensyklikaan Veritatis splendor (Totuuden loiste). Olisiko valolla ja loisteella jotain yhteyttä?

Kaksi paavia, neljä kättä

Kiinnostavan kysymyksen muodostaa myös se, miten köyhyyden ja muut sosiaaliset kysymykset vahvasti esille nostanut Franciscus on muokannut Benedictuksen tekstiä. Vatikaanin tiedotus on kuvaillut kirjettä ”ei kovin laajaksi”, mikä vastannee tähän ainakin jonkin verran.

Italiankielisisissä teksteissä on puhuttu ”neljän käden kirjeestä”, l’enciclica a quattro mani.

Voisiko kielikuvaan sisältyä myös enne ”käsien evankeliumista” tms.? Benedictuksenkin teksteissä korostui, ettei evankeliumi ole vain informatiivista vaan myös performatiivista. Assisin Franciscus, nykyisen paavin nimikkopyhä, opetti aikoinaan että tärkeimmät saarnat pidetään käsillä. Veljien tuli käyttää sanoja vain tarvittaessa.

Usko ja järki

Mikäli ensyklika liikkuu uskon ja järjen suhteen tematiikassa, se voisi asettua Johannes Paavali II:n kiertokirjeen Fides et ratio (Usko ja järki) linjoille. Kirjeen mukaan usko ilman järkeä tulee lähelle taikauskoa (superstitio). Usko ei ole järjen vastakohta. Sen sijaan Fides et ratio ottaa kriittisen kannan sellaiseen järjenkäyttöön, jossa transsendentaalinen todellisuus kielletään ja ihminen irrotetaan pois paikaltaan Jumalan kuvana.

Katolinen peruskäsitys on, että usko ei ole vain uskonnollinen käsitys vaan järjellinen suostumus (assensus intellectualis). Ennen tai ilman uskoa järki voi ymmärtää monia asioita, mutta uskon myötä sille aukenevat myös tiettyjen mysteerien portit. Kirkon opetuksen mukaan järki on alisteinen uskontotuuksille. Se on ihmisen luonnollinen ominaisuus, usko taas on teologinen hyve ja Jumalan lahja.

Usko siis ikään kuin tuo jotain lisää siihen, mitä järki luonnostaan voi käsittää.

Vatikaanin I konsiili opetti vuonna 1870 sielussa olevan järjen valon (lumen rationis) ja paavi Leo XIII käytti sanaparia lumen fidei tuomitessaan eräitä vääriä opetuksia vuonna 1887.

Katolinen perinne ei siis näe järkeä ja uskoa toistensa vastakohtina, vaan on pyrkinyt opettamaan niiden keskinnäisistä alistussuhteista eri tilanteissa. Usein kysessä on ollut harhaoppien tuomitseminen, mikä tuo tekstien tulkinnalle oman haasteensa.

Ehkäpä nyt tilanne on tässä suhteessa toinen. Kirkko ei ole enää suvereeni totuuden sanelija vaan jopa altavastaaja tilanteessa, jossa sen premissejä yhä ankarammin arvostellaan ja kyseenalaistetaan, eikä niitä välttämättä kovin perusteellisesti enää tunnetakaan.

Valoa kysymyksiin

Nähtäväksi jää asettuuko myös Lumen fidei poikittain modernin filosofian kanssa vai avaako se tietä uusille urille. Tarjoaako se hienosyisen analyysin uskon ja järjen suhteesta vai painottuuko siinä yksinkertainen usko ja evankeliumin tuore voima? Mille linjalle Franciscus lähtee: kaimansa vai edeltäjiensä?

Näihin ja muihin kysymyksiin jäämme odottamaan valoa.

Vatikaanin tiedotteen mukaan julkistustilaisuudessa on edustus piispojen, uskonopin ja uuden evankelioinnin kongregaatioista.

Mainokset