Protestanttista uutisointia

Posted on lokakuu 8, 2013

1


Osallistuin eilen Helsingin Sanomien säätiön uskontoa mediassa käsitelleeseen seminaariin. Havainnolliset esitykset antoivat hyviä näkökulmia sen pohtimiseen, miten uskontoa käsittelevät uutiset liittyvät laajempiin kokonaisuuksiin.

Uskonto uutisissa — meillä ja muualla

Dosentti Johanna Sumiala korosti eroa sanomalehtien kotimaanuutisten ja ulkomaat-osion välillä. Ulkomaanuutisia hallitsee konfliktien yhteydessä mainittu islam, kotimaanasioissa uutiskynnys ylittyy usein kirkkopolitiikan saralla. Maakuntalehdissä keskitytään luterilaisuuteen, Hesarissa prosentuaalisesti ja määrällisesti tilaa saavat muutkin kristinuskon muodot ja muut uskonnot.

Sumialan teesi on, että uskontoasioissa koti- ja ulkomaanuutisten aihepiirit eivät kohtaa. Hän puhui myös toistosta ja toiseuttamisesta. Esimerkiksi islamia yleensä ei eritellä eri suuntauksiinsa vaan muslimit esitetään saman monoliitin osina. Mielenkiintoinen havainto oli myös, että islaminuskoisuus riittää selitykseksi esimerkiksi väkivallanteolle; tavallisen norjalaisen Anders Breivikin tapauksessa taas mediassa analysoitiin laajasti, mitkä tekijät olivat häneen vaikuttaneet.

Sumialan havainnoista mielenkiintoisin liittyi kuitenkin kotimaan aiheisiin. Uskontojournalismia Suomessa ohjaa Sumialan mukaan protestanttinen ajattelu, jossa esimerkiksi usko ja rukous mielletään yksityisiksi. Ne eivät vain kuulu julkiseen tilaan, joten niistä ei juuri uutisoidakaan.

Minusta tämä on hyvä vastaus, kun kirko(i)ssa ihmetellään, miksi myönteiset ja seurakuntien perustoimintaa kuvaavat uutiset puuttuvat. Media noudattaa parhaita protestanttisia periaatteita, juuri niin kuin kirkko on jo vuosisatoja täällä opettanut. Yksityisistä ja henkilökohtaisista uskonasioista ei tavallisesti kirjoitella. Tässä mielessä Suomi poikkeaa monesta muusta maasta. Kaikkialla henkilökohtainen usko ei ole tabu.

Suomessa kirkko organisaationa voi olla julkinen, mutta sen sanoma samaan aikaan yksityinen. Tällä merkillisellä paradoksilla on selitysvoimaa maamme mediakulttuurin ymmärtämisessä. Se korostaa myös sitä, miksi oman uskontoperinteemme ymmärtäminen on tärkeää. Se selittää myös sitä, miksi kirkkopolitiikka herättää huomiota paljon enemmän kuin kirkon varsinainen toiminta ja sanoma. Edellinen kuuluu julkiseen, jälkimmäinen yksityiseen sfääriin.

Vaikka ihmiset, tässä tapauksessa toimittajat, eivät tarkalleen uskoisikaan, kuten kirkko opettaa, he näyttävät kuitenkin toimivan sen eetoksen mukaan —eivätkä useimmat lukijoista edes huomaa tätä.

Monikulttuurisuus kehystää uutisointia

Dosentti, uskontotieteiljä Teemu Taira kiinnitti esitelmässään huomiota kysymykseen, Miten monikulttuurisuudesta tuli uskontojournalismia hallitseva ajattelutapa. Hänen tutkimushankkeensa oli verrannut suomalaista ja brittiläistä kontekstia. Eroista huolimatta ”monimuotoisuus” näyttäytyy jäsentävänä kehyksenä uutisoinnissa.

Uskonnollisissa teemoissa 80-luvulla uutisointia hallitsi etnisyys, 90-luvulla pakolaiset (Somalia ym.) ja viimein 2000-luvulla monimulttuurisuus. Teema näkyy Tairan mukaan esimerkiksi uudessa uskonnonvapauslaissa.

Diskurssin uushierarkiassa kirkolla oma paikkansa. Se ei saa tulla edistyksen ja taloudellisen kehityksen jarruksi. Kasvava monimuotoisuus nostaa jatkuvasti myös tarpeen perustella luterilaista ja muitakin katsomuksia yhä selvemmin. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Britanniaan verrattuna Suomi on yhä varsin homogeeninen maa.

Taira antoi teesistään hyödyllisen esimerkin. Säännöllisesti toistuva suvivirsikeskustelu on tavallisesti kehystetty monikulttuurisuuspuheella — vaikka suurin osa suomalaisista suhtautuu sen laulamiseen koulun kevätjuhlassa myönteisesti, vain 4% vastustaa ja varsinkaan vähemmistöt eivät vastusta sen laulamista (Gallup ecclesiastica).

Uskontouutisointia ja julkista uskontokeskustelua ohjaa siis moniarvoisuusdiskurssi, jonka puitteissa uskonnot julkisuudessa näyttäytyvät.

Lopuksi lukijoista

Esitelmiä seuranneessa paneelissa erityisesti kirjailia Antti Nylén ja juristi, tietokirjailija Hussein Muhammed kiinnittivät huomiota siihen, miten monikulttuurisuuden varjolla usein ajetaan suoranaista kulttuurittomuutta ja peräti uskonnonvastaisuutta.

Vaikka toimittajat ovat avainpaikalla uutisia tekemässä, on meillä lukijoillakin vastuumme siitä, mitä luemme ja mitä siitä ajattelemme. Uutisia lukiessa kannattaa aina miettiä, millaisia asioita siinä oletetaan ja mitä ei perustella. Tällaiset julkilausumattomat elementit kertovat paljon meistä lukijoistakin.

Mainokset
Avainsanat: , ,