Vieraanvaraisuudesta vielä

Posted on marraskuu 15, 2013

0


Kirjoitin eilen 14.11. Hyvejohtajuus.fi-sivustolle vieraskynän vieraanvaraisuuden hyveestä otsikolla Kenelle tuli kasvis? Yhdessä syöminen hyve-etiikan näkökulmasta. Kirjoituksesta jäi viimeistelyssä pois yhtä jos toistakin, joten tämä postaus täydentää sitä jonkin verran.

Idean juttuun sain Paul Bradshaw’n liturgian historiaa käsittelevistä kirjoista, jossa esitetään että viimeistään toisella vuosisadalla ehtoollisen vieton pääpaino alkoi siirtyä seurakunnan kokoontumisesta itse ehtoollisaineisiin: communio sanctorum voi nimittäin merkitä sekä yhteyttä pyhiin asioihin että (pyhiin) ihmisiin. Ulottuvuudet eivät sulje toisiaan pois, mutta Bradshaw’n mukaan lähteissä on painotuksen suhteen eroja.

Tähän palautuu vieraskynän erottelu erilaisten ruokavalioiden suhteesta yhdessä syömiseen. Onko ruokailun pääpaino annoksissa vai seuralaisissa?

Jumalten juhlat. Abraham Goevaerts (k. 1629). Kuva: Wikimedia Commons.

Pohjana vieraskynässä on käytetty seuraavaa materiaalia: Ylen  Docventures-ohjelma esitti dokumentin Food INC. 25.9.2013. Antti Nylénin essee ”Lihan sukupuolipolitiikka” on teoksesta Vihan ja katkeruuden esseet (Savukeidas, 2007). Vieraanvaraisuudesta ks. Risto Saarinen, ”Minä olin outo – muukalaisuus ja vieraanvaraisuus kristinuskossa” teoksessa Vieraanvaraisuus ja muukalaisuus (toim. J. Salminen, Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 2011). Lisää Sarah Palinin lausahduksia löytyy teoksesta Unohtumattomimmat Palinismit – Sarah Palinin kauniita lauseita (toim. ja suom. T. Kauppinen, Savukeidas, 2013) Kirkon ympäristöohjelma on nimeltään Kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus (Kirkkohallitus, 2008) ja siihen voi tutustua täällä. Eri uskontojen ruokavalioihin voi tutustua esimerkiksi sivustolla Uskonnonvapaus.fi.

Omista tutkimuksistani mieleeni on jäänyt Clemens Aleksandrialaisen 190-luvulla kirjoittaman käytösoppaan neuvo ottaa juhlissa aina vähän kaikkea tarjolla olevaa (Paed. II 1, 9–10).

Clemens varoittaa oppilaitaan tärvelemästä kutsujen ilmapiiriä ja neuvoo osoittamaan tahdikkuutta maistamalla kaikkea maltillisesti kohtuudella ja kiitollisuudella. Hän piti kutsujen ilmapiirin vaalimista tärkeänä. Hänen mallissaan vieraan on joustettava ruokatottumuksistaan.

Vieraanvaraisuuden hyveellä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, kuten kristillisessä perinteessä jo varhain huomattiin.

Esimerkiksi Evagrios Pontoslainen, joka kirjoitti 300-luvun lopulla asketismista ja omien ajatusten tarkkailemisesta, kehotti munkkielämää käsittelevässä tutkielmassaan kilvoittelijoita olemaan hankkimatta liian hienoja ruokia vieraanvaraisuuden (filoksenia, sananmukaisesti ’muukalaisrakkaus’) verhon suojissa (Rerum mon. §3). Evagrioksen mukaan liiallinen hifistely on demonien harhautus ja johtaa lopulta mässäilyn paheeseen. Hän painottaa, ettei mässäilyä pidä verhota vieraanvaraisuuteen.

Mitä vatsa on täynnä, sitä suu puhuu. Tämä on hyvä muistutus meille ruoasta innostuneille.

Erämaahan muuttaneet kilvoittelijat kehottavat muutenkin säännöllisesti paastoamaan sekä ruoan laadusta että määrästä. Liiallinen hifistely johtaa vain pahempiin virheisiin ja ylensyöminen eli gastrimargia on kuin portti muille paheille.

Evagrioksen malli ei kuitenkaan ole ainoa. Esimerkiksi Benedictus Nursialaisen luostarisääntö määrää, että vieraan saapuessa paasto tulee pääsääntöisesti keskeyttää (RB 53:10) ja vieras tulee ottaa sydämellisesti ja kunnioittaen vastaan (53:1). Tässä mallissa isäntä mukautuu matkalaisen ruokavalioon. Poikkeuksena sääntö mainitsee vain erityiset juhlapyhät. Ohjeen tausta lienee siinä, että paastosäännöt eivät yleensä koske matkalaisia ja eri luostareissa oli erilaisia paastokäytäntöjä muutenkin.

Vieraanvaraisuus eri ulottuvuuksineen on keskeinen osa Lähi-idän kulttuuria, mikä näkyy esimerkiksi Matteuksen evankeliumin viimeisen tuomion kuvauksessa (Matt. 25:35, 42–43). Erilaisiin ruoka-aineisiin liittyvää etiikkaa pohtii myös Paavali (Room. 14) ja Apostolien teoissa yhdessä syömistä ja sallittuja ruoka-aineita käsitellään melko laajasti (Apt. 11 ja 15:20, 29). Paavali selostaa yhdessä syömiseen liittyviä ongelmia myös Galatalaiskirjeessä (2:11–14).

Ruoassa ja syömisessä riittää vielä paljon pohtimista ja pureskeltavaa.

Lisälukemista ja lähteitä: Syömisestä kristillisessä perinteessä ks. Teresa M. Shaw, The Burden of the Flesh. Fasting and Sexuality in Early Christianity (Fortress Press, 1998). Evagrios Pontoslainen, Rerum monachalium rationes. J.-P. Migne, PG 40, Paris, 1857–1866, 1252–1264. Clemens Aleksandrialainen, Le Pedagogue (eds. M. Harl, H.-I. Marrou, C. Matray, and C. Mondésert , Sources Chretiennés 70, 108, 158. Les Editions du Cerf, 1960, 1965, 1970). The Rule of Saint Benedict in Latin and English with Notes, ed. T. Fry, The Liturgical Press, 1981.

Mainokset