Paastolukemiseksi Evagrioksen ajatuksia ajatuksista

Posted on maaliskuu 8, 2014

2


Egyptin erämaata, Evagriokselle tuttua. Erämaa voi olla sekä ulkoinen että sisäinen tila. Kuva: Wikimedia Commons.

Paasto on luonteeltaan pääsiäiseen suuntautuvaa kilvoittelu- ja katumusaikaa. Tämä on kirkon perinteisessä opetuksessa tarkoittanut elämäntapojen tarkkailua ja yksinkertaistamista 40 arkipäivän ajaksi. Nykyisin korostetaan, että paastonaikana tulisi syödä vaatimattomasti ja suosia kasvisruokaa.

Arkitottumusten ja erityisesti ruokavalion muuttaminen vaatii yllättävän paljon viitseliäisyyttä ja tahdonvoimaa.

Läntisessä perinteessä sunnuntait eivät ole paastopäiviä, ortodoksit ovat tässä tiukempia. Ev. lut. kirkon käsikirja toteaa, että ruokapaasto voi palvella paaston hengellisiä päämääriä, mutta sen merkitystä ei erikseen alleviivata. Tälle on historialliset syynsä, mutta joka luulee voivansa paastota vain henkisesti on syytä perehtyä itsensä tarkkailun taustoihin.

Paasto on askeesia, joka kuuluu moniin uskontoihin ja kulttuureihin. Kristillisessä perinteessä askeettinen elämä nousi arvostettuun asemaan 300-400-luvuilla, erityisesti Egyptissä oli tuolloin kuuluisia kilvoittelijoita, jotka olivat vetäytyneet kaupunkielämästä erämaahan. Kun pyhiinvaeltajat ympäri Rooman imperiumia tekivät matkaansa kohti Jerusalemia, poikkesivat monet heistä matkalla katsomaan Egyptin askeetteja.

Erämaahan muuttaneita kutsuttiin ’yksinäisiksi’ (kr. monakhos). Näiden ’munkkien’ tehtävä oli kilvoitella yksinäisyydessä eläen vaatimatonta elämää rukoillen ja ajatuksiaan tarkkaillen. Kun kilvoittelija vetäytyi yksinäisyyteen, hän ei kuitenkaan ollut yksin vaan ajatuksissaan koko ajan kosketuksissa entiseen elämäänsä. Kaupungin ärsykkeiden karsiminen nosti jokaisesta esiin uusia puolia ja mieli täyttyi erilaisista ajatuksista, joista monet koettiin varsin haitallisiksi ja häiritseviksi.

Meidän on helppo ymmärtää munkkien ongelmaa, sillä jokainen voi kokeilla, miten kauan jaksaa keskittyä johonkin tärkeään asiaan. Kauanko kestää, ennen kuin ajatus harhautuu aivan muihin asioihin?

Evagrios Pontoslainen (345-399) oli teologisesti ja psykologisesti tarkkanäköinen monastinen kirjoittaja, joka käsitteli laajasti erilaisiin mielenliikkeisiin liittyviä asioita. Evagrioksen opetuksiin kuului perusidea kahdeksasta pahasta ajatuksesta (kr. logismoi), joista myöhemmin kehittyi lista niin sanotuista kuolemansynneistä. Evagrios ei varsinaisesti tarkoittanut luoda syntilistaa vaan tarjota munkeille välineitä pahojen ajatusten tunnistamiseen ja työstämiseen.

Evagrios opetti, että kunkin pahan ajatuksen takana on aihepiiriin erikoistunut demoni. Demonit pommittavat munkkeja jatkuvasti erilaisten ajatusten muodossa. Munkin tehtävä olisi keskittyä rukoukseen ja Jumalan ajattelemiseen, mutta hänen keskittymisensä usein katkaa mieleen tulevien pahojen ajatusten myötä.

Evagrioksen psykologinen demonioppi on erittäin nyansoitu ja sofistikoitunut itsetarkkailun menetelmä. Vaikka nykylukijalle antiikin demonologia ei aukea kovin helposti, on Evagrioksen diagnooseissa käytännöllisesti katsoen paljon sellaista, mille on edelleen löydettävissä sovelluksia. Evagrioksen mukaan pahat ajatukset ovat esimerkiksi sellaisia, että ihminen ärsyyntyy jonkun toisen tietyistä tavoista tai tuntee ahneutta tai kateutta muita kohtaan. Edelleen jotakuta saattaa vaivata krooninen ylensyönti, rahanhimo tai halu kiertää jatkuvasti juttelemassa toisten kanssa. Kaikki tällaiset harhauttavat kilvoittelijan keskittymästä hartaudenharjoitukseen ja katumukseen.

Tämä tuo nyt meidän paastoamisen kovaan ytimeen. Evagrioksen terminologiaa soveltaen voisi sanoa, että elämäntapojen muuttaminen on pieni askel kohti erämaata. Millaiset ajatukset valtaavat mielemme, jos suljemme television, tietokoneen ja syömme yhden aterian vähemmän? Mitä teemme sillä ”uudella ajalla”, joka käytössämme on ja kauanko keskittymisemme riittää?

Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä alkaa nopeasti tapahtua rakoilua. Kun TV on kiinni, pitäisikö avata radio? Tai naputella pöytää tai tömistää maata vuoroin varpailla ja kantapäillä? Jokaisen kannattaa tehdä tällainen ihmiskoe ja katsoa, mitä mieleen tulee vaikkapa puolen tunnin hiljaisuuden aikana. Evagrioksen näkemyksen mukaan näitä mieleen nousseita ajatuksia tulee punnita ja arvioida, Paavalilta ja antiikin filosofiasta lainattu termi on diakrisis, joka usein käännetään sanalla ’erottelu’ (vastaava lat. termi on discretio).

Tämä kirjoitus toimii johdantona muutaman jutun sarjaan, jonka olen ajatellut nyt paastonaikana kirjoittaa. Käyden läpi muun muassa Evagrioksen teosta Antirrhetikos haluan nostaa esiin muutamia ”pahoja ajatuksia”, jotka jokaisen kannattaa panna tarkkailuun. Evagrios on innostava ajattelija, jonka tarkkanäköiset vinkit voivat paljastaa jokaiselle itsestään uusia ulottuvuuksia.

Evagrioksen kirjoituksia on saatavilla suomeksi ainakin Filokalia-kokoelmassa (vol. 1). Tämä Egyptin Nitriassa viimeiset vuotensa viettänyt askeetti tunsi hyvin sen erämaan, johon jokainen paastonaikaa viettävä väistämättä lähtee – edelleen, meidänkin aikanamme. Tie kohti pääsiäistä ei ole olennaisesti muuttunut, vaan keskittyminen olennaiseen on ollut ihmiselle aina vaikeaa.

Advertisements