Evagrios: Vastalauseita

Posted on maaliskuu 21, 2014

1


Hedelmiä paratiisista. Kuva: Wikimedia Commons.

Paasto on itsetutkistelun aikaa. Pääsiäiseen valmistautuminen alkaa itsetuntemuksesta. Omien luonteenpiirteiden ja tottumusten tunnistaminen vie jokaisen Golgatalle. Pääkalloksi kutsutaan myös sitä paikkaa, jossa varsinainen paastokilvoitus käydään. Ennen kaikkea paasto on henkinen harjoitus, jossa ratkaisevimmat taistelut käydään pään sisällä, ajatusten tasolla.

Tämä teksti jatkaa Evagrios Pontoslaisen (k. 399) teologiasta aloittamani paastokirjoitusten sarjaa (siirry johdantoon tästä linkistä). Luettelen lyhyesti Evagriokselle keskeiset ”pahat ajatukset” ja esittelen niiden jälkeen mielenkiintoisen teoksen, jossa hän soveltaa niitä.

  1. Ylensyönti (gastrimargia)
  2. Siveettömyys (porneia)
  3. Rahanhimo (filarguria)
  4. Alakulo (lupe)
  5. Viha (orge)
  6. Tympääntyminen (akedia)
  7. Turhamaisuus (kenodoxia)
  8. Ylpeys (hyperefania)

Yksittäisen paheen kääntäminen suomeksi on hankalaa, mutta tuskin on sattumaa, että lista alkaa syömisellä. Askeettiselle kirjallisuudelle on tavallista keskittyä siihen, mitä kilvoittelijat suuhunsa panevat. Jeesuksen toiminnassa paastoaminen ei näytä olleen keskeisellä sijalla (Mark. 2:8 par; Matt. 11:18-19), mutta toisaalta hän selvästi antoi sille arvon parannustoiminnassaan saastaisia henkiä vastaan (Matt. 17:18-21). Vaikka Jeesusta haukuttiin “syömäriksi ja juomariksi”, oli hän kuitenkin aloittanut julkisen toimintansa paastoamalla.

Matteuksen evankeliumin mukaan:

Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” (Matt. 4:2-4)

Nyt olemme siirtyneet erämaan puolelle. Paholainen muistuttaa Jeesusta, ettei tällä ole ruokaa ja houkuttelee Jeesuksen osoittamaan itsensä Jumalan Pojaksi muuttamalla kiviä ruoaksi. Jeesuksen vastaus on merkillinen. Hän ei sano mitään omaperäistä tai itse keksimäänsä vaan lainaa Kirjoituksia.

Siinäkö avain kiusausten voittamiseen?

Kyllä, ainakin jos käännymme Evagriokselta kysymään. Evagrioksen mukaan on huomionarvoista, että Jeesus vastaa kiusaajalleen raamatunlauseella. Paholaisen kanssa ei kannata lähteä väittelemään; se tie ei vie minnekään, kuten jo paratiisikertomus osoittaa (1. Moos. 3:1-19).

Evagrios uskoi Raamatun lainaamisen voimaan niin paljon, että laati abba Loukioksen pyynnöstä munkeille avuksi teoksen nimeltä Antirrhetikos. Teoksen esipuheessa ja Loukiokselle osoittamassaan vastauskirjeessä (ks. prol. 2 sekä Ep. 4) hän kiinnittää erityistä huomiota Kirjoitusten lukemisen voimaan.

Ilman Kirjoitusten lukemista askeesilla ei ole edellytyksiä.

Antirrhetikos voidaan suomentaa vaikkapa Vastalauseiksi. Teos koostuu esipuheen lisäksi kahdeksasta kirjasta, joista jokainen on omistettu kunkin pahan ajatuksen eli logismoksen käsittelyyn. Teos on alunperin kreikankielinen, mutta säilynyt meille vain syyriaksi ja armeniaksi.

David Brakken englanninnos (Evagrius Of Pontus, Talking Back: A Monastic Handbook for Combating Demons. Cistercian Publications. Liturgical Press: Collegeville, Minnesota, 2009) sisältää myös Loukioksen kirjeen ja Evagrioksen vastauksen hänelle (ep. 4). Esipuheessa Evagrios korostaa, että urheilijatkin harjoittavat itsehillintää kaikessa, joten niin tulee munkkienkin tehdä. Teos rakentuu niin, että Evagrios esittää jonkin munkkielämän kannalta pahan ajatuksen ja siihen vastalauseeksi tarkoitetun raamatunkohdan.

Ensimmäisenä käsitellään gastrimargiaa eli ruoanhimoa. Evagrios jakaa paheen osiin niin, että 69 munkkien elämäntapaan kuuluvaa ajatusta saavat hänen parhaiten katsomansa vastalauseen. Kun esimerkiksi sadonkorjuuaikaan munkille tulee ajatus syödä hedelmiä, on Evagrioksen mukaan luettava 1. Kor. 9:25: Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.

Munkkien elämäntapa oli ankara. Mutta mitä haittaa nyt yhdestä hedelmästä muka voisi olla? Niin, sitähän paratiisin käärmekin kysyi.

Mainokset