Miljardööri, munkki ja mammona: Bill Gates ja Evagrios Pontoslainen filantropiasta ja filarguriasta

Posted on huhtikuu 9, 2014

0


”Et saa sitä mukaasi eikä se tee lapsillekaan hyvää.” Maailman rikkain mies sanoi hiljattain näin, kun häneltä kysyttiin, miksi hän on päättänyt antaa omaisuutensa pikkuhiljaa pois. Bill Gatesin omaisuuden arvioidaan olevan yli 77 miljardia (Forbes 8.4.2014), melkoiset varat ovat jo siirtyneet hänen ja vaimonsa Melindan nimeä kantavalle säätiölle, joka tekee auttamistyötä kehitysmaissa. Alla olevassa haastattelussa he kertovat hyväntekeväisyystyöstään ja puhuvat omaisuudestaan (osuus alkaa 18 minuutin kohdalta).

Bill and Melinda Gates: Why giving away our wealth has been the most satisfying thing we’ve done

Idea antaa 95% omaisuudestaan pois ei ole uusi, mutta en ollut ennen kuullut Gatesien puhuvan siitä itse. Haastattelussa he kertovat keskustelevansa asiasta säännöllisesti myös muiden miljardöörien kanssa. Melkoinen esimerkki ja puheenvuoro maailman varakkaimmalta perheeltä. Toki he eivät aivan tyhjän päälle jää päästyään tavoitteeseensa, mutta olo lienee melkoisesti kevyempi.

Miljardöörillä luulisi olevan kaikki edellytykset sellaisiin paheisiin kuin ylpeys, ahneus ja rahanhimo, mutta Gatesien haastattelusta näihin viittaavia oireita saa etsimällä etsiä. He eivät vaikuta vieraantuneilta ja elävän omassa todellisuudessaan vaan päinvastoin nostavat esille kehitysmaihin tarvittavat rokotukset ja koulutuksen merkityksen. Nämä ovat asioita, joita me köyhemmätkin voimme tukea. Maailman köyhiin verrattuna moni meistäkin on miljardööri.

Rahan arvo

Vanhan vitsin mukaan Bill Gatesin ei kannata pysähtyä poimimaan pudottamaansa viisisatasta, sillä hänen aikansa on paljon arvokkaampaa. Jos meiltä tippuu euro, kauanko jaksamme sitä etsiä? Varsinkaan kiireessä ei tule ajatelleeksi, miten monta rokotetta sillä olisi köyhimpään maailmaan saanut tai miten paljon se olisi voinut kohentaa jonkun kyläkoulun toimintaa.

Rikkaan aika on kallista, mutta sitä on rajoitetusti. Aikaa ei ole myytävänä, tuhlattavana kylläkin.

Yksi paastonaikaan kuuluvista asioista on rahankäytön arviointi. Miten käytämme omaisuuttamme? Muistuttaako suhteemme rahaan Roope Ankan vai Bill Gatesin asennetta?

Roope-setää voidaan pitää tyyppiesimerkkinä paheesta, josta 300-luvulla elänyt munkki Evagrios Pontoslainen käyttää nimitystä filarguria. Sananmukaisesti termi viittaa pyöreiden esineiden (guros) rakastamisen (filia). Kolikot kietoivat muinaiset munkitkin helposti pauloihinsa, tietää Evagrios kertoa. Eikä raharakkauden demoni suinkaan vaivannut vain heitä.

Evagrioksen Antirrhetikos-teoksen kolmas kirja käsittelee raharakkauden pahetta. Evagrios esittelee siinä yhteensä 58 pahaa ajatusta (kreikaksi logismoi), joiden muodossa pahe tapaa munkin mielessä esiintyä. Filargurian oireita ovat ajatukset, joissa haaveillaan omaisuuden karttumisesta ja kieltäydytään antamasta tai lainaamasta mitään toisille, joilla olisi tarvetta. Kun pahe alkaa pelotella omaisuuden menettämisellä, on Evagrioksen mukaan tartuttava Jobin kirjaan: Herra antoi, Herra otti (Job 1:21). Hänen mukaansa yksi esimerkki filarguriasta on, kun lapset ajattelevat, etteivät heidän vanhempansa ole antaneet heille tarpeeksi rahaa. Ajattelevatkohan Gatesien lapset koskaan näin?

Niin tai näin, kysymys omaisuudesta on aina ollut ihmiselle tärkeä.

Miljardööri, munkki ja mammona

Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon? kysyi Jeesus kerran. Vaikka Bill Gatesin ja Evagrioksen esimerkit ovat kuin eri maailmoista, ne tuntuvat heijastavan samantyyppistä päättäväisyyttä. Molemmat haluavat karkottaa raharakkauden ja sanoa, että on elämässä muutakin: vastuullisuus ja oman kutsumuksen löytäminen ovat molemmille keskeisiä arvoja.

Erojakin toki löytyy. Evagrioksen mukaan munkin tulee torjua ajatus, joka sanoo omaisuuden olevan hyvästä, jos rikastunut käyttää sitä hurskaisiin päämääriin. Perusteena hän viittaa siihen, että Jeesuksen mukaan kukaan ei voi palvella kahta herraa (Matt. 6:24). Gates taas hehkuttaa haastattelussa amerikkalaista filantropiaa melko kritiikittömästi ja painottaa merkittävien filantrooppien perintöä. Pohjoismaiseen vahvaan julkiseen sektoriin tottuneeseen kuulijaan puhe ei taida upota aivan yhtä helposti kuin linkin yleisöön. Evagrioskin varmaan esittäisi pari kriittistä huomautusta.

Olen käsitellyt Gatesia kuitenkin hyvin myönteisessä valossa, vaikka toki kolikolla on kääntöpuolensakin. Yritysjohtajana Gates on tehnyt monenlaisia ratkaisuja ja hänen johtamansa yhtiö lienee hyödyntänyt kehitysmaiden halpaa työvoimaa siinä, missä muutkin yritykset. Olemukseltaan hän on kuitenkin humaani ja sympaattinen. Yritysjohtajasta hyväntuuliseksi filantroopiksi siirtyminen antaa joka tapauksessa ajateltavaa jokaiselle, joka kuulee sisimmässään filargurian äänen.

Kun maailman rikkain on antanut itse luomansa omaisuuden suurimmaksi osaksi pois omasta hallinnastaan, se on vahva puheenvuoro, jota kaikkien tulee kuunnella. Oman menestyksemme ja itseriittoisuutemme keskellä meidän on nähtävä, mitä voimme tehdä toisten hyväksi – vaikka vain poimimalla oman euromme ja antamalla sen eniten tarvitseville. Kyse ei ensisijaisesti ole rahan määrästä vaan meidän myötätunnostamme toisia kohtaan. Filantropialla ei ole tilinumeroa, filargurialla saattaa ollakin.

Kutsumus ja vastuullisuus 

Sanonnan mukaan se on rikas, joka on omaisuuteensa tyytyväinen. Dives est qui satis est quod habet. Määritelmän mukaan rikkain ei siis ole se, joka on haalinut itselleen eniten rahaa muilta vaan se, joka pystyy sanomaan filargurialle ei ja tekemään selväksi, että vastuullisuus ja oman aidon kutsumuksen löytäminen on pyöreitä metalliesineitä arvokkaampaa. Niitä ei saa täältä mukaansa, eivätkä perillisetkään niitä määräänsä enempää tarvitse. Eiväthän hekään saa niitä mukaansa.

Tämä kirjoitus on osa Evagrios Pontoslaisen teologiaan perustuvaa paastokirjoitusten sarjaa, jonka aiemmat osat ovat:

Paastolukemiseksi Evagrioksen ajatuksia ajatuksista
Evagrios: Vastalauseita

 

Mainokset