Kultasormi ja kohusaarnaaja: David Herzogin arviointia

Posted on elokuu 5, 2014

0


Saarnamies David Herzog sai suomalaisessa mediassa paljon tilaa heinäkuun helteillä. Olympiastadionille ei kokoontunut suuria kansanjoukkoja häntä kuulemaan, mutta saarnaajan opetus ihmeistä herätti ihmetystä ja esimerkiksi Twitterissä hänestä puhuttiin paljon.

Hashtagit: #Herzog, #DavidHerzog ja #IhmeidenAika

David Herzog. Kuvakaappaus TV7:n kotisivulla olevasta videosta "Sisälle kirkkauteen".

David Herzog. Kuvakaappaus TV7:n kotisivulla olevasta videosta ”Sisälle kirkkauteen”.

Nyt kun kultapöly on hieman laskeutunut, on aika arvioida Herzogia aiempaa laajemmin ja analyyttisemmin. Seuraavassa kokoan eri tahoilta lukemiani analyyseja ja kehittelen niitä eteenpäin. En ole hänen hengenheimolaisensa, mutta analyysia tarvitaan, jotta ymmärtäisimme paremmin, mitä maailman uskonnollisella kentällä parhaillaan tapahtuu.

En käynyt häntä kuuntelemassa, mutta tutustuin opetuksiinsa videoiden välityksellä. Alla olevassa videossa Herzog on Sid Rothin vieraana ja kertoo Suomessa kuulemma meneillään olevasta valtavasta herätyksestä. Hän kertoo myös suomalaisten olevan vankkoja Israelin ystäviä ja että hänen sessioidensa aikana tapahtui suuria paranemisia niin, että jopa metalliruuveja ja muita varaosia tarpeettomina hävisi ihmisten ruumiista.

Näyttää siltä, että hän liioittelee aika lailla ja suurentelee sitä, mitä Suomen vierailulla tapahtui. Ihmeiden tapahtumisesta en tiedä, mutta suurinta osaa kertomuksista epäilen yleensä vahvasti. Herzogin mukaan Suomen hallitus on innokas Israelin tukija, mikä on ongelmallisesti sanottu. Jos suuri herätys onkin täällä meneillään, toistaiseksi näyttöä siitä ei ole. Hehkutuksen kohdeyleisönä taikaakin olla amerikkalisten rahoittajien joukko, suomalaiselle kuvaus ontuu ja vaikuttaa oudolta ja vahvasti liioitellulta.

Kovista puheistaan huolimatta Herzog on kiinnostava tapaus, sillä hän konkretisoi monia aikamme virtauksia ja antaa niille uskonnollisen muodon.

Aloitetaan julistuksen ulkonäkökeskeisyydestä.

Läskiä ja kultahampaita

Näyttelijä Salma Hayek, joka on katolilainen, kertoi joitain vuosia sitten toisen Davidin, Lettermanin, talk show’ssa, että meni pienenä kerran äitinsä kanssa erääseen ihmeistään tunnettuun kirkkoon ja pyysi Jumalalta isoja tissejä. Alla oleva video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Latinotähtösen pyyntöä on helppo pitää pinnallisena ja banaalina, lapsellisena ulkonäön palvontana ja ruumiillisuuden tietynlaisena ylikorostamisena, joka ei ole (meidänkään) ajallemme vieras piirre. Klipissä on kiinnostavaa, miten Hayek liittää teeman uskontoon. Ulkonäkötoive (ja -paine) muuttuu rukoukseksi ja ruumis välineeksi, joka toki on näyttelijälle ja muillekin tärkeä (joskin hän on kertomuksessaan murrosikäinen, edukseen luettakoon).

Herzogin opetuksissa en törmännyt aivan vastaavaan, mutta hänen opetustensa ulkonäkökeskeisyys herätti huomiota. TV7:n kotisivuilla olevassa videossa hän muun muassa selittää, ”ettei kukaan ole läski vaan on vain ihmisiä, joissa on läskiä”. Ylimääräisen rasvan alta löytyy siis ikään kuin varsinainen ihminen, hän on vain tilapäisesti peittynyt.

Katso Herzogin video ”Sisälle kirkkauteen” täältä.

Terveydellä ja menestymisellä on yhteys, Herzog on health & wealth -miehiä. Ihmisen on tarkoitus olla tietynlainen ja elämään kuuluu tietynlaiset puitteet. Jumalalta kannattaa pyytää parempaa elintasoa. Sairaudet ja kärsimys ovat täällä kirkastaakseen ihmeitä, joilla niistä päästään eroon. Uusi kärsimyksen ongelma kuuluu: miten kärsimyksestä päästään eroon, ei miksi sitä on.

Yksi laajasti raportoitu yksityiskohta Herzogin puheissa liittyi kultahampaisiin, joita hän joidenkin suihin ilmeisesti lupaili. En ole törmännyt tähän läpikäymässäni materiaalissa. Ehkä siitä johtuu, etten koskaan ymmärtänyt sitä. Eikö tavallinen hammas olisi parempi? Jos kultahampaat sopisivat purukalustoksi paremmin, eikö Jumala viisaudessaan olisi laittanut kaikille sellaiset ikään kuin perusasetuksena?

Kaipa Jumalalta voi pyytää kultahampaita siinä missä rintojen kasvamistakin, mutta ainakin Isä meidän -rukouksen henki on toisenlainen. Pyynnöt jokapäiväisestä leivästä ja Jumalan tahdon tapahtumisesta vastaavat opetuslasten kysymykseen, miten tulisi rukoilla (Luuk. 11:1). Jeesus ei missään lupaa uusia hiuksia kaljuuntuneelle, eikä evankeliumeista löydy kertomusta, jossa Jeesus parantaisi kuivista latvoista kärsivän naisen. Sen sijaan hän paransi halvaantuneita ja antoi toivoa sellaisillekin tapauksille, joita muut kiersivät kaukaa.

Harmaantuneiden hiusten uudelleen värjäytymisen (!) lisäksi Herzogin ohjelmaan kuului myös tyylilajille perinteisiä ihmeitä kuten erilaisia paranemisia. Sairaiden puolesta rukoileminen kuuluu kaikkien kirkkojen elämään, mutta kärsimyksen sietämisessä ja ihmeiden toivomisessa – ja varsinkin niiden lupaamisessa – on eroja. Herkällä alueella pitäisi olla vastuullinen, kuten suuret kirkot tapaavat olla. Herzogin kaltaiset vetoavat vaikeassa tai mahdottomassa tilanteessa oleviin, heidän kiinnostukselleen on luonnolliset syynsä.

Tilannetta tasapainottaisi, jos kirkot kehittäisivät ja pitäisivät enemmän esillä omaa työtään tällä saralla. Nyt moni epätoivoinen jää yksin milloin minkäkinlaisen julistajan lupailujen varaan. Vakavasti sairas, esimerkiksi, tuskin kaipaa kultahampaita mutta menee silti kuuntelemaan miestä, joka sellaisia lupailee. Tämä on asia, josta pitäisi keskustella enemmän.

Herzogin opetuksen piirteitä: rukous ja Jumalan kunnia

Piispainkokouksen pääsihteeri, dos. Jyri Komulainen kommentoi mielestäni onnistuneesti Herzogia ilmiönä ja hänen puheitaan eri foorumeilla. Komulainen myös twiittasi saarnamiehen tilaisuudesta seuraavan yksityiskohdan:

Jumalan valtakunnan voimasta julistaminen on ilman muuta Herzogin julistuksen keskeisiä piirteitä. Hän puhuu ikään kuin taivaan aktivoinnista, jolloin rukous ikään kuin saman tien nykyistää sen, mihin viittaa. Herzogin mukaan taivaan voi aktivoida, kunhan sen tekee oikein. Ja oikein se tehdään, kun ihmisellä ei ole vaihtoehtoja ja hän on epätoivoinen. Desperaatio on avain Jumalalle avautumiseen (joskin Roth-videolla kerrottu esimerkki Ranskan matkan taittumisesta hetkessä ilman aikaa on jokseenkin banaali: miksi joku vaipuisi totaaliseen epätoivoon parin tunnin automatkan takia…).

Jyri Komulaisella oli hyviä huomioita tästä aihepiiristä:

Esimerkkeinä Komulainen mainitsi Deepak Chopran ja Oshon.

Seuraavaksi terveysasioihin.

Terveys on Herzogin julistuksen eräs keskeinen piirre. Hän onkin myös elämäntapakouluttaja. Hän painottaa, että ihmeen itsensä tapahtumisen lisäksi ihmeissä pysyminen on keskeistä: jos esimerkiksi paino Jumalan armosta äkillisesti putoaa, vaatii ihmeen voimassa pysyminen tietoa oikeasta ravitsemuksesta ja elämäntavoista.

Herzog puhuu luomu- ja elävän ruoan puolesta, painonhallinnasta, nukkumisen tärkeydestä ja niin edelleen kuten kuka tahansa lifecouch. Hän kehottaa menevään nukkumaan kymmeneltä ja olemaan käyttämättä älypuhelimia jonkin aikaa ennen sitä. Tässä hän tulee lähelle tavallisia asiantuntijasuosituksia. Aamuisin Herzog kehottaa juomaan erilaisia smoothieita, sillä ne antavat nopeasti energiaa, jonka hän kehottaa käyttämään rukoukseen ja ylistämiseen.

Kultasormen varoitus

Vanha kertomus kuningas Midaksesta muistuttaa, että kaiken muuttuminen kullaksi voikin olla kirous. Myös Bond-elokuva Kultasormen pahiksesta sanotaan leffan tunnarissa hänen puhuvan ”kultaisia sanoja” (… golden words he will puor in your ear…), mutta niiden vaara on ilmeinen: Midaksen kosketus ja kuoleman suudelma samastuvat. Kaikki kimmeltävä ei edes ole kultaa – ja vaikka olisikin, ei siitäkään kannata liikaa innostua.

Ainakin minusta kultahampaiden toivominen on merkki siitä, että ihminen luulee tietävänsä Jumalaa paremmin, millaiset puruluut tarvitsee. Rukous ei enää ole epätoivoisen pyyntö vaan sisältää tiettyjä laatuvaatimuksia tilanteen parantamiseksi. Tässä Herzogin opetus on sisäisessä jännitteessä. Otan esille pari raamatunkohtaa, jotka puhuvat puolestaan, mitä tällaiseen tulee: onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta (1. Piet. 1:7); Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään (Matt. 6:8); pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen (San. 30:8).

Mitä tästä opimme?

Herzogin kaltaisia julistajia on. Heitä on myös muissa hengellisissä liikkeissä kuin kristinuskossa. On tärkeää huomata, että Herzog antaa julistuksessaan hahmon aikamme yleisille ihanteille (terveys, kauneus, nuoruus, menestys) ja käärii ne uskonnolliseen pakettiin. Tässä tapauksessa kääreet ovat kristilliset, mutta se ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto.

Paras tapa vastata herzogien haasteeseen, olisi, että kirkot, joilla on vakaa hengellinen perinne, vastuulliset ja vakiintuneet toimintatavat ja selkeä opetus, kirkastaisivat kansalaisille (useissa tapauksissa omille jäsenilleen) enemmän ja kuuluvammin, mitä opettavat rukouksesta, kärsimyksestä ja sairauksista, ihmisen elämästä Jumalan maailmasta ja niin edelleen. Herzogeja ei kannata kauhistella vaan vastata heille samalla mitalla. Kärsimys, sairaudet, rukous ja ihmeet olivat monta päivää mediassa. Kirkot olisivat voineet käyttää tilaisuutensa paremminkin – tosin hyvääkin keskustelua aiheesta syntyi. Ehkä lopulta Herzog päästettiin liian helpolla.

Mistä Herzog-ilmiössä on kyse?

On vaikea päättää, miten tällaista ilmiötä kannattaisi lähestyä. Näkökulmia ja menetelmiä on vaikka kuinka. Selkeä, mutta ei kovin tyylikäs tapa olisi langettaa Herzogille harhaoppituomio ja perustella vaikkapa, miksi hänen opetuksensa ihmeistä ja taivaan aktivoinnista on ongelmallinen. Esimerkkinä voisi viitata vaikka siihen elokuvaan, jossa Jim Carey saa olla vähän aikaa Jumala ja hän vastaa kaikkiin rukouspyyntöihin myöntävästi. Kaikki pari dollaria lotossa voittaneet saivat rukousvastauksen ohella myös pettymyksenkarvaan opetuksen.

Toinen mahdollisuus on lähestyä Herzogia teologianhistoriallisesta näkökulmasta ja avata hänen opetuksensa teemoja kristillistä perinnettä vasten. Tällöin voisi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että myös Clemens Aleksandrialainen toimi eräänlaisena elämäntapavalmentajana 200-luvun taitteen Egyptissä. Hänkin puhui kohtuullisen syömisen, terveyden ja edustavan ulkonäön puolesta. Myös monet häntä askeettisemmat teologit tulevat joissain käsityksissään jollain tavalla lähelle Herzogia. Esimerkiksi Basileios Suuri, Kesarean piispa 300-luvulta, olisi hyvin voinut allekirjoittaa käsityksen, että varsinainen ihminen, Jumalan kuva, on hautautunut kaikenlaisen ruumiillisen kuonan alle. Varsinaisesti hän ei puhunut lihavuudesta, mutta siitäkin kyllä hänen sääntöään noudattamalla pääsee eroon.

Ehkäpä hedelmällisin tapa purkaa Herzogin tapausta on laskea verkot kulttuurintutkimuksen ja maailmanuskontojen sekä uususkonnollisten virtausten vesille. Näyttää siltä, että hän pukee kristilliseen asuun nykyisen läntisen terveysintoilun, elämäntapakysymykset, nuoruuden ihannoinnin, henkisyyden etsinnän ja niin edelleen. Kuulijan kannattaisi olla erityisen kriittinen sitä kohtaan, millaisena ideaalinen elämä Herzogin opetusten valossa näyttäisi. Jos olet tylsällä automatkalla, aktivoi taivas ja oletkin hetkessä perillä. Jos olet ylipainoinen, rukoile painonpudotusta ja hanki elämäntapavalmentaja. Jos haluat lohjenneen tilalle kultahampaan, pyydä vain. Vakamammatkaan tilanteet eivät ole ongelma. Ansaitset parempaa, juo aamupalaksi terveellinen smoothie ja kerro samantien  Jumalalle mitä haluat.

Ainakin minusta tällainen julistus on paljon enemmän maailman kuin Jumalan palvontaa ja sen arvojen kohottamista terveen järjen, kriittisyyden ja luottavan uskon edelle; ihmisviisauteen luottamista enemminkin kuin Jumalan tahdon pyytämistä. Monta kriittistä juttua ja kommenttia luettuani huomaan, että en ole ainoa, joka on tätä mieltä.

Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että jotkut ovat todella löytäneet apua ja saaneet elämäänsä ryhtiä tämäntyyppisestä julistuksesta. Se tekee arvioinnista vieläkin monimutkaisempaa. Ihmeiden ajan haasteet ovat moninaiset.

Mainokset
Avainsanat: ,