Sidottu ja vapautettu

Posted on maaliskuu 31, 2015

0


Nähtyään sulhasen huoneessa monenlaista mahtavaa morsian pyytää, että hänet johdatettaisiin taloon, jossa säilytetään viinejä. Päästyään sisään hän kuitenkin huomaa, ettei sulhanen ole talossa. Niinpä hän rakkaudesta kiihtyneenä lähtee ulos toreille ja kierrellen taloa käyden vuoroin sisään ja taas ulos koko ajan tähyilee, milloin sulhanen palaa hänen luokseen; ja kas, yhtäkkiä hän näkee tämän ylittämässä lähellä olevien vuorten huippuja suurin harppauksin ja laskeutumassa kohti taloa, jossa morsian kiihtyneenä hekumoi hänen rakkaudellaan.

Yllä oleva ei ole lainaus E.L. Jamesin kohukirjasta Fifty Shades of Grey vaan katkelma 200-luvun puolivälissä kuolleen teologi Origeen Laulujen laulun kommentaarista (Laul. 2:9-13; Origenes, Commentarium in Canticum Canticorum III, 217, 18-19; suom. JS). Teoksessaan Origenes kuvaa sielun mystistä yhtymistä Jumalaan: morsian samastuu kirkkoon ja sulhanen Kristukseen.

Morsian johdatetaan sulhasen kammion salaisuuksiin.

Viinikellarin näyttäminen on initiaatio talon saloihin, kirkon mysteereihin. Synnin sitomasta tulee rakkauden vapauttama. Sulhanen herättää morsiamessa outoa hermostuneisuutta ja levottomuutta. Hänen rakkautensa saa tämän kiihdyksiin. Nainen kulkee ympyrää kuin ekstaasissa, tulee sisään ja menee ulos tähyillen ympäriinsä.

Kun hän viimein näkee rakastettunsa, tämä lähestyy häntä valtavilla loikilla laskeutuen lähemmäs häntä ja taloaan. Origeneen intensiivinen kuvaus on kuin toimintaelokuvan loppukohtauksesta, jossa sankari saapuu neidon luo. Kun hän viimein tulee, morsian kuulee sanat: ”Nouse, tule kauneimpani, kyyhkyni, omani” (Cant. III, 217, 26; vrt. Laul. 2:10). Tosin Origeneelle tämä ei ole loppukohtaus vaan ennemminkin varsinaisen tarinan alku.

Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta. (Laul. 1:4)

Se, miksi viinikellari symboloi syvimpiä salaisuuksia liittyy antiikin käsitykseen viinistä jumalten juomana, jota käytettiin erilaisissa kulteissa, muun muassa Bacchuksen eli Dionysioksen. Koska antiikin ihmiset eivät tunteneet viinin syntyprosessia – biologit selvittivät sen vasta toistasataa vuotta sitten – oli viinin valmistaminen heille jos sinänsä mysteerin äärellä olemista. Rypäleissä olevan sokerin käyminen sai mitä moninaisimpia selityksiä.

Jotkut tutkijat ovat halunneet lukea myös hiljaisen viikon tapahtumia tästä näkökulmasta. Kun Jeesus kiirastorstaina aterioi opetuslastensa kanssa viimeisen kerran, hän yhdisti verensä viiniin ja ruumiinsa leipään (1. Kor. 11:24; Matt. 26:26 et par.). Puheet siemenen kuolemasta, joka tuottaa muille elämän (Joh. 12:24), antaa sekin aineksia tulkita Jeesuksen puheita suhteessa antiikin viljajumaluuksiin. ”Minä olen elämän leipä” (Joh. 6:35).

Antiikin jumaluuksista Jeesuksen kuitenkin erottaa hänen kärsimyksensä. Se, että kristityt opettivat Jumalan kärsineen, ei sopinut useimmille antiikin ajattelijoille. Kun Sardeen piispa Meliton sanoi pääsiäissaarnassaan 150-luvulla, että Kristus ”on tullut lihaksi neitsyessä, ripustettu paalun nokkaan, haudattu maahan, noussut kuolleista, temmattu ylös taivasten korkeuksiin” voidaan katkelmasta nähdä, että ajatus Jeesuksesta viljan jumalana on ole hänelle ensisijainen (Meliton, Peri pascha, 70; suom. JS). Sen sijaan keskeisempää hänelle oli osoittaa, millaisista vastakohdista pääsiäisen mysteeri rakentuu (siitä voit lukea enemmän täältä).

Pääsiäisen salaisuus on yhtä aikaa kärsimyksen tien ja Emmauksen tien päässä. Kiirastorstain ateria ennakoi pitkäperjantain tapahtumia. Leipä murretaan, ruumis murtuu; viini muuttuu vereksi. Karitsa teurastetaan, mutta se paljastuu voittajaksi. Viimeisellä, tai oikeastaan ensimmäisellä ehtoollisella Kristus vie Origeneen selityksen sanoin oppilaansa ”viinin taloon”, mitä voidaan pitää kirkon syntynä. Tästä opetuslapset tunnistavat hänen pääsiäisen jälkeen (Luuk. 24:13).

Kirkko syntyy Kristuksen ruumiin ja veren mysteerin ympärille. Kun Kristus pitkäperjantaina sidotaan, hän vapauttaa ihmiskunnan sitä sitovista turmiovalloista. Hänet pantiin maahan ja monet etsivät häntä hermostuneina kuin Origeneen kuvaama morsian. Yhtäkkiä hän kuitenkin ilmestyi.

”Nouse rakkaimpani ja tule.” Kristuksen seuraaminen vie ensin kiirastorstaina viinin taloon ja sieltä Getsemanen kautta Golgatalle. Pääsiäisen salaisuus on vapautuksen mysteeri. Sidotusta tulee vapautettu, mutta tie vapauteen on kyllä tuskallinen. Varsinkin sille syntipukille, joka sai selkäänsä kaiken.

Soundtrack: Agneau de Dieu, Agneau vainqueur

Hyvää hiljaista viikkoa!

Mainokset