Spectre ja kuoleman päivä

Posted on lokakuu 31, 2015

0


Kuolleiden joukossa seisoo mies, jolla on lupa tappaa. Vaikka muut ovat pukeutuneet kuolemaan ja hän tyylikkääseen pukuun, on olemuksensa kalmaakin coolimpi.

Uusi Bond-elokuva Spectre alkaa kohtauksella, johon on pyhäinpäivänä syytä kiinnittää huomiota muutenkin kuin vain ensi-illan ajankohdan vuoksi. Kohtaus, jossa Bond seisoo kuolleiden keskellä on voimakas kuva koko hahmosta.

Mies, jolla on lupa tappaa, on kuolleiden ympäröimä.

Kyseessä on kuolleiden päivä elikkäs dia de los muertos, paikkana Meksiko. Bondilla on tehtävä ja lupa tappaa. Daniel Graigin tummasti tulkitsema brittiagentti on jotenkin kunnioitusta herättävä; kuolema pukee häntä. Verrattuna vanhempiin, veijarimaisiin tulkintoihin, Craigin Bond on synkkä ja jopa rujo.

Siinä missä Bond-saagan vanhempia osia leimaavat kylmä sota ja neuvostovastaisuus, joita käsiteltiin myös humoristisesti, korostuu uusissa filmatisoinneissa uusi maailmanjärjestys, synkemmät hahmot ja yhä synkempi väkivalta. Paha ja pahikset ovat moniulotteisempia, mitä uudempiin bondeihin tullaan.

Bond sopii pyhäinpäivään kuin nenä päähän. Hän on kuoleman monta kertaa kohdannut heeros ja viikatemiehen kourista usein karannut kaveri. Miehellä on synkkä menneisyys ja tuplanollatilille on tappoja kertynyt.

Keskellä kuoleman päivän juhlia Bond on kuin sirppi, joka on lähetetty leikkaamaan pois ne tähkäpäät, joiden aika on tullut. Dam-da-da-da-dam-dam-dam-dam, dam-da-da-da-dam-dam-dam-dam… 

Antiikin sankarihahmoista Bond muistuttaa Odysseusta, mutta hänessä on myös kuoleman enkelin piirteitä. Platonistis-homeerinen luenta hänen urotöistään kiinnittää huomiota myös siihen, että agentilla on silmää kauneudelle ja kuin Ithakaan vaimonsa jättänyt Odysseus Bondilla on aina horisontissaan kulloinenkin Penelope ja matkalla on tietysti poikettava aina seireenien saarelle.

Komeana ja kauneutta kohti kiiruhtavana miehenä Bond taistelee jatkuvasti myös rumuutta vastaan. Homeroksen Polyfemoksen tavoin hänen tiellään on toinen toistaan rujompia pahiksia, joiden yksisilmäistä katsetta on usein paettava järeämmillä peleillä kuin roikkumalla lampaiden villoissa. Spectressä tavataan jälleen arkkivihollinen Blofeld, joka ei sentään ollut kyklooppi, mutta aiemmissa elokuvissa käytti kyllä silmälappua.

Uudessa elokuvassa Bond kuulemma paljastaa harkinneensa myös papin ammattia – kyllä, näin Hesarista luin! (Lehden Spectre-artikkeli on lukemisen arvoinen.) Lammas Bond ei ole, saati uhrikaritsa, enemminkin Johanneksen evankeliumin kuvauksen mukainen hyvä paimen (vrt. Joh. 10), joka on varsin militantti yhdenkään lampaan ollessa hädässä.

Bondille kuoleman päivä on joka päivä.

PS. Olen kirjoittanut pyhäinpäivästä aiemmin liittyen enemmän päivän varsinaiseen sisältöön. Kuolleiden päivää seuraa perinteisessä kalenterissa pyhäinpäivä. Marraskuun ensimmäinen päivä on perinteisesti monissa kulttuureissa ollut päivä, jolloin edesmenneitä muistellaan; seuraavana päivänä onkin jo juhlittu perille päässeitä pyhiä. Lisää tämän linkin takaa.

Advertisements