Apinat ja Jeesus eivät naura?

Posted on Touko 13, 2017

0


st2csmall2c215x235-pad2c210x2302cf8f8f8-lite-1u1

Hilpeä Jeesus. Kuvan lähde: https://www.redbubble.com/shop/jesus+smiling

Pidin väitöstilaisuuteni lectio praecursorian aiheesta: ‘Monkeys do not laugh’: Ascetics in search for Aristotle (luettavissa täällä). Kysymys siitä, nauroiko Jeesus koskaan, on herättänyt Raamatun lukijoissa paljon kysymyksiä ja teema on kiinnostava myös kristillisen asketismin kehityksen kannalta.

Luostarien munkkien odotettiin olevan vakavia. Näin määräävät esimerkiksi Basileios Suuren ja Benedictus Nursilaisen luostarisäännöt. Munkkien tulee osoittaa katumusta ja itkeä maailman syntejä. Tahditon nauraminen ei ole heidän karismansa kannalta uskottavaa.

Tässä kristillinen luostariperinne hyödyntää hyvettä, jota roomalaiset kutsuivat nimellä gravitas. Sen mukaan jokaiseen asiaan tulee suhtautua sen vaatimalla tavalla, sopivasti. Jos munkki korottaa äänensä nauruun, hän ei ymmärtäisi maailman tilaa: On parempi murehtia kuin nauraa, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset, sanotaan jo Saarnaajan kirjassakin (7:3).

Teemasta on monta keskustelua Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi (tästä enemmän lektiossani). Kirjan elokuvaversiossa näitä keskusteluja on hieman muokattu ja yhdistelty, mutta seuraava klippi on katsomisen arvoinen, varsinkin jos joku haluaa nähdä Sean Connearyn keskustelevan siitä, nauroiko Jeesus milloinkaan.

Nauru, huumori ja uskonto ovat hankala, mutta erittäin kiinnostava teema. Econ romaanin lisäksi suomenkielisille lukijoille voi suositella Jaakko Heinimäen teosta Pyhä nauru, jossa aihetta käsitellään oivaltavasti. Tiedonjanoisille on tarjolla myös sellaisia teoksia kuin Stephen Halliwellin Greek Laughter: A Study of Cultural Psychology from Homer to Early Christianity (2008) tai suomalaisten tutkijoiden toimittama kolmen volyymin setti Laughter down the centuries (toim. S. Jäkel et. al.).

Sivuan naurua lektioni lisäksi väitöskirjani yhdessä artikkelissa, joka ilmestynee lähiaikoina Oxfordin Studia Patristica -sarjassa. Ehdotan askeesin olevan yksi avain uskonnon, huumorin ja naurun suhteeseen. Asiasta enemmän täällä.

Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus piti naurun vastakohtana itkua. Ne, joilla on täällä maailmassa vaikeaa, saavat paremman osan tulevassa elämässä. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa (Luuk. 6:21). Naurulla on kristillisessä perinteessä myös lopunajallinen eli eskatologinen merkitys. Jos Jeesus ei nauranutkaan, saattaa hän sen vielä tehdä.

 

Advertisements