Illat ovat tähän vuodenaikaan pimeitä. Matka töihin on pimeä, kuten myös matka kotiin. Monet sanovat tämän vaikuttavan myös jaksamiseen ja mielentilaan. Joku voisi sanoa, että kun on pimeää, itsestäkin tuntuu synkältä tai jopa pimeältä. Pimeässä kulkeminen oli tuttua myös Raamatun kirjoittajille.
Psalmissa 23 Daavid kirjoittaa, että vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani. Kun tässä puhutaan pimeästä laaksosta (kirjaimellisesti heprean bege zalmavet tarkoittaa ’kuoleman varjon laaksoa’), se voidaan ymmärtää kahdella tapaa.
- Pimeä laakso liittyy valitun kansan elämään konkreettisesti. Israelilaiset olivat alunperin paimentolaiskansa, joka eli liikkuvaa elämää. Vaeltaminen oli osa keskeinen osa heidän elämäntapaansa. He eivät tosin enää tämän psalmin kirjoittamisen aikaan eläneet vaeltavaa vaan stabiilia elämää. Muinoin vaeltaneet ihmiset pitivät vuoria vaarallisina paikkoina, sillä vuorilla asui usein rosvoja ym. epämääräistä porukkaa. Vuorten ja kukkuloiden väliin jäävät laaksot olivat nekin vaarallisia, sillä niissä saattoi helposti joutua väijytykseen ja oli huonossa asemassa hyökkääjiin nähden. Tästä syystä pimeä laakso tarkoittaa erityisen pelottavaa paikkaa. Ihminen on siellä miltei suojaton.
- Pimeä laakso voi tarkoittaa myös ihmisen sisäistä tilaa ja hengellisen elämän vaihetta, jossa Jumala tuntuu olevan poissa.
Heprean sana, jota Daavid käyttää tarkoittaa todella pimeää tai synkkää, myös kuoleman varjoa; kohta voitaisiin kääntää niinkin, että vaikka minä kulkisin kuoleman varjon laaksossa… Kun luomiskertomuksessa sanotaan, että pimeys peitti syvyydet (Gn 1: 2), niin pimeästä käytetään toista sanaa (hosek). Pimeä laakso on siis psalmissa pimeämpi kuin yö tai avaruus. Ehkä ihmisestäkin voi joskus tuntua niin synkältä, että yökään ei siihen verrattuna näytä täysin pimeältä. Kristillisessä perinteessä on kirjoitettu paljon tällaisista kokemuksista. [1]
Tätä vasten tuntuu hätkähdytävältä, että psalmin kirjoittaja sanoo, että tällaisessa paikassa tai tilassakaan hän ei pelkää mitään pahaa – sillä Sinä olet minun kanssani. Luottamus Jumalan huolenpitoon on tässä niin suuri, että kaiken pelon ja epävarmuuden keskellä uskotaan, että Jumala on lähellä. Lopuksi sanotaan jopa, että Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Tämä muistuttaa siitä, että Jumala on Hyvä. Kristitty voi uskoa ja luottaa siihen, että Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröi ja kantaa koko elämän ajan, silloinkin kun näyttää ja tuntuu pimeältä. Psalmissa kerrotaan myös suuresta lupauksesta: Jumala virvoittaa meidän sielumme ja ohjaa meitä nimensä kunnian tähden. Suurempaa lupausta ei voi olla, kuin että Jumala oman kunniansa tähden antaa ihmiselle voimia ja johdattaa tässä elämässä. Koko ajan päämääränä on taivas, jonne Hän kutsuu jokaista; kuten psalmista sanoo: Hän vie minut vihreille niityille, Hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Kaikki palautuu lopulta siihen luottamukseen, mikä psalmin alussa ilmaistaan sanomalla, että Herra (YHWH) on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Kristilliseen uskoon kuuluu olennaisesti ajatus siitä, että Jumala johdattaa ja pitää huolta, vaikka laakso jossa kulloinkin kuljetaan, olisi miten pimeä tahansa.[2] Jeesus sanookin Johanneksen evankeliumissa (10: 14), että Hän on Hyvä Paimen, joka tuntee lampaansa ja pitää laumastaan huolta. Tämä lauma on kirkko.
[1] Hyvä esimerkki on esimerkiksi p. Ristin Johannes, joka kirjoittaa teoksessaan Pimeä yö ihmisen hengelisen elämän kehityksestä: ”Niinpä tämä pimeä yö on kuivuuksineen ja tyhjyyksineen se keino, jolla päästään Jumalan ja oman itsen tuntemiseen” (De noche oscura I 12, 6).
[2] Kuten Avilan p. Teresa kirjoittaa runossaan Nada te turbe: ”Älköön mikään häiritkö sinua / älköön mikään sinua kauhistako / kaikki kulkee kulkuaan: / Jumala ei muutu. / Kärsivällisyys / kaiken saavuttaa. / Kellä on Jumala, / siltä ei puutu mitään: / yksin Jumala riittää.”
Temaatikko 
Posted on 23 marraskuun, 2010
0